perjantai 25. huhtikuuta 2014

Unohtumaton sadepäivä / An unforgettable rainy day




Eilen saavuin Mahabusulta kirkkaassa päivänpaisteessa. Anna siinä sitten kyseli, haluaisinko lähteäsen kanssa käymään Msamarialla. Mikä ettei! Paitsi että tietysti alkoi sataa kaatamalla, täällä kun nää sadekuurot alkaa ihan yhtäkkiä. Ja täällä kun sataa kaatamalla, se on verrattavissa siihen, että Kotkassa annetaan varoitus ulkonaliikkujille. Vaan eipä se meitä kahta estänyt lähtemästä tervehtimään lapsia. Läpi sateen ja mudan. Oltiin ainoat ihmiset, jotka liikkui ulkona ja kyllä paikalliset tuijotti, kun kaksi mzungua painoi menemään hymy kasvoilla. 



Saavuttiin lopulta Msamarialle aivan läpimärkinä, mutta onnellisina. Lapset ja Robert istuskelivat sadesuojassa näpertelemässä käsikoruja. Jonkun yksinäinen kenkä valui vesivirran mukana. Joshua juoksi sisältä kädet ojossa valmiina halaamaan. Lodrigi hyräili Michael Jacksonia pujotellessaan helmiä naruun. 

Joshuan yläfemma
Jännästi sitä syntyi juttua lasten kanssa ihan muutamien sanojen avulla, kuten ”kylmä”, ”sataa”,  ”ruoka”, ”koira” ja ”pallo” . Robert jakoi meidän kanssa herkkuruokaansa, ruokabanaania, ja sitä sitten popsittiin paikalliseen tapaan sormin.

Ajateltiin odotella hetki, että sade lakkaisi. Vaan eipä loppua näkynyt. Taksia me ei voitu soittaa, koska akku oli tyhjä eikä sitä oltu saatu ladattua sähkökatkon takia. Ja ei myöskään voitu pyytää Herra Johtajaa soittamaan meille kyytiä, sillä meillä molemmilla oli myös rahapussit kotona! Ei auttanut muu kuin talsia takaisin. Nää pari kuvaa kertoo paluumatkasta enemmän kuin tuhat sanaa.


Mutta kieltämättä siinä kahlatessa kiitettiin onnea, ettei oltu saatu taksikyytiä. Naurettiin niin paljon, että lihaksiin sattu. Ja juteltiin myös tosi syvällisiä juttuja siitä, mitä ollaan täällä opittu; osataan mm. arvostaa asfalttiteitä! Mutta opituista jutuista me kootaan sitten paketti reissun lopussa, koska vielä on niin paljon nähtävää ja opittavaa!

- Minni

Today I desided to visit Msamaria with Anna, but when we were about to leave, it started raining hevily. And by hevily I mean HEVILY. But that didn’t stop us! We were the only ones walking and the locals just kept staring at us, two crazy mzungus walking with smiles on their faces!

Finally we ended up to Msamaria. Robert and kids were making some bracelets. Somebody’s shoe was swimming lonely in the river. Joshua ran to us hands wide open ready to hug us. Lorigi sang Michael Jackson while making his bracelet.

It’s amazing how you can make a conversation with the kids by only knowing few words in swahili, for example ”cold”, ”raining”, ”food”, ”dog” and ”ball”. Robert shared his food with us, which we ate like locals: with hands.

We desided to wait until the rain ends, but it didn’t. It just got worse. We didn't have our phones or money with us so we had to walk all the way back. But those pictures tell more than thousand words. 

Actually we were glad that we didn't get taxi. We laughed so much and discussed about stuff we have learned here. But we will make a big package about those things in the end of our training. There are still so many things to learn. 

- Minni


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti