Unohtumaton sadepäivä / An unforgettable rainy day

Eilen saavuin Mahabusulta kirkkaassa päivänpaisteessa. Anna siinä sitten kyseli, haluaisinko lähteäsen kanssa käymään Msamarialla. Mikä ettei! Paitsi että tietysti alkoi sataa kaatamalla, täällä kun nää sadekuurot alkaa ihan yhtäkkiä. Ja täällä kun sataa kaatamalla, se on verrattavissa siihen, että Kotkassa annetaan varoitus ulkonaliikkujille. Vaan eipä se meitä kahta estänyt lähtemästä tervehtimään lapsia. Läpi sateen ja mudan. Oltiin ainoat ihmiset, jotka liikkui ulkona ja kyllä paikalliset tuijotti, kun kaksi mzungua painoi menemään hymy kasvoilla. 

Saavuttiin lopulta Msamarialle aivan läpimärkinä, mutta onnellisina. Lapset ja Robert istuskelivat sadesuojassa näpertelemässä käsikoruja. Jonkun yksinäinen kenkä valui vesivirran mukana. Joshua juoksi sisältä kädet ojossa valmiina halaamaan. Lodrigi hyräili Michael Jacksonia pujotellessaan helmiä naruun. 

Joshuan yläfemma

Jännästi sitä syntyi juttua lasten kanssa ihan muutamien sanojen avulla, kuten ”kylmä”, ”sataa”,  ”ruoka”, ”koira” ja ”pallo” . Robert jakoi meidän kanssa herkkuruokaansa, ruokabanaania, ja sitä sitten popsittiin paikalliseen tapaan sormin.

Ajateltiin odotella hetki, että sade lakkaisi. Vaan eipä loppua näkynyt. Taksia me ei voitu soittaa, koska akku oli tyhjä eikä sitä oltu saatu ladattua sähkökatkon takia. Ja ei myöskään voitu pyytää Herra Johtajaa soittamaan meille kyytiä, sillä meillä molemmilla oli myös rahapussit kotona! Ei auttanut muu kuin talsia takaisin. Nää pari kuvaa kertoo paluumatkasta enemmän kuin tuhat sanaa.

Mutta kieltämättä siinä kahlatessa kiitettiin onnea, ettei oltu saatu taksikyytiä. Naurettiin niin paljon, että lihaksiin sattu. Ja juteltiin myös tosi syvällisiä juttuja siitä, mitä ollaan täällä opittu; osataan mm. arvostaa asfalttiteitä! Mutta opituista jutuista me kootaan sitten paketti reissun lopussa, koska vielä on niin paljon nähtävää ja opittavaa!

- Minni

Today I desided to visit Msamaria with Anna, but when we were about to leave, it started raining hevily. And by hevily I mean HEVILY. But that didn’t stop us! We were the only ones walking and the locals just kept staring at us, two crazy mzungus walking with smiles on their faces!

Finally we ended up to Msamaria. Robert and kids were making some bracelets. Somebody’s shoe was swimming lonely in the river. Joshua ran to us hands wide open ready to hug us. Lorigi sang Michael Jackson while making his bracelet.

It’s amazing how you can make a conversation with the kids by only knowing few words in swahili, for example ”cold”, ”raining”, ”food”, ”dog” and ”ball”. Robert shared his food with us, which we ate like locals: with hands.

We desided to wait until the rain ends, but it didn’t. It just got worse. We didn't have our phones or money with us so we had to walk all the way back. But those pictures tell more than thousand words. 

Actually we were glad that we didn't get taxi. We laughed so much and discussed about stuff we have learned here. But we will make a big package about those things in the end of our training. There are still so many things to learn. 

- Minni

Pääisäisrientoja / Easter time

Pääsiäinen on täälläkin vapaata, sillä iso osa tansanialaisista on kristittyjä. Mahabusulla vietettiin tänä vuonna poikkeuksellisesti suomalaista pääsiäistä! Torstaina kerrottiin hieman suomalaisista perinteistä ja kyseltiin, miten täällä kulmilla juhlitaan. Tansaniassa syödään pilauta, eli eräänlaista lihaista mausteista risottoa, vietetään perheen kanssa aikaa ja käydään pääsiäiskirkossa. Ruoka mainittiin ehdottomana ykkösjuttuna. 

Päätimme myös tutustuttaa muksut hieman lähemmin suomalaisiin perinteisiin. Ensin maalasimme munia, jotka olimme ostaneet ja keittäneet edellisenä päivänä. Maalauksen jälkeen hyvä että kuvan ehti napata, kun kädet jo kävivät ja kananmunat hävisivät parempiin suihin. Taisi se syöminen olla tän tempauksen paras osa.

Maalaamisen jälkeen seurasi pääsiäismunien pääsiäiskarkkipussien etsintää. Ostimme erilaisia karkkeja ja näpertelimme jokaiselle pienet nyssäkät täynnä herkkuja. Pussit me piilotettiin vankilan etupihalle, jossa muksut sitten kirmasivat ja etsivät pusseja. 

Karkkia naposteltaessa me sitten katseltiin Leijonakuningas. Kyllä lapset ilahtuivat, kun huomasivat, että seassa oli myös swahilia; hakuna matata ja asante sana!

Lauantaina meidän oli tarkoituksena lähteä baariin istuskelemaan, mutta porukka väsähti jo ennen iltakymmentä. Joten päätimme lähteä sunnuntaina aamulla jumalanpalvelukseen Msamarian lasten kanssa!

Sunnuntaiaamuna heräsimme hyvissä ajoin ennen kahdeksaa, söimme aamiaisen ja lähdimme kirkkoa kohti! Pääsiäiskirkko oli hyvin mielenkiintoinen, tunnelma oli hyvin intiimi ja lasten laulu raikui kirkossa. Jumalanpalvelus oli lapsille kohdistettu, joten se sisälsi paljon laulua ja soittoa. Pappi piti huolen myös meistä ja puhui muutaman sanan englantia. Oli hauska nähdä miten uskonto on aina yhdistävä tekijä vaikka samaa kieltä ei olisikaan. Nautimme yhdessä ehtoollisen ja rukoilimme muiden mukana. Kokemus oli kokemisen arvoinen.

Sunnuntaina juhlistimme Anniinan viimeistä iltaa mukavassa istuskelubaarissa Makumbazissa.

Maanantaina suuntasimme aamulla kävelylenkille tarkoituksenamme nähdä Kilimanjaro näköalapaikalta. Pilvet kuitenkin peittivät Kilin, joten tuonne täytyy palata joskus aamulenkillä ihastelemaan aamuvalossa seisovaa vuorta.

Lopuksi vielä haluaisimme kiittää Viiviä upeasta otsikkokuvasta. KIITOS ♥

- Minni&Anna

This year Mahabusu had a different kind of Easter! On Thursday we told them about Finnish traditions; painting eggs and seeking for hidden chocolate eggs. We brought some eggs with us, so they could paint them, but I think that kids were more exited about eating them than painting them. After that we hid little bags full of candy outside and the kids searched them. And after all this we watched The Lion King. The kids were so thrilled when they heard some swahili: hakuna matata and asante sana. 

Here in Tanzania the Easter holiday and it is celebrated with family. Here people go to church and eat pilau (risotto with meat and spices). The food is always the best part!

On Saturday we were supposed to go to a bar, but all of us were too tired. So, our plans changed and we went to catholic church on Sunday morning with Msamaria's kids. There was lots of music and singing and the priest was really good. He even translated some things in English so that we could understand what he was talking about. It was amazing to see, how the religion brings people together. In the evening we celebrated Anniina's last day. 

On Monday we went for a little walk. We didn't see Kilimanjaro, who was hiding behind the clouds, but we saw many other things. Someday we have to go back to see the beautiful mountain!

We'd like to thank Viivi for our great title pic. THANKS ♥ 

-Minni&Anna 

Afrikkalaista arkea / Daily life in Africa

Ajattelin vähän kertoa, millaista täällä työharjoittelussa nyt sitten on. Ihan aluksi meille kerrottiin työpäivän kestävän neljä tuntia aikavälillä 9-13. Kyllä siinä vähän ittekseni naureskelin, että voiko tätä edes työnteoksi sanoa. 

Aamusin saavumme työpaikalle yhdeksältä. Pojat syövät aamupuuron, juoksevat hakemaan vihot ja kynät ja istuvat paikoilleen odottamaan oppituntia. Mahabusussa meitä on yhteensä kolme vapaaehtoista ja jaamme päivän kolmeen osaan. Ensimmäiseksi pidämme noin tunnin mittaisen oppitunnin, jonka jälkeen lapset saavat temmeltää tunnin ohjatusti. Tauon jälkeen pidämme vielä yhden oppitunnin ja lähdemme vankilalta yhdeltä. Marssimme daladalaan ja kotona olemme noin kahdelta. 

Ensimmäisten päivien jälkeen tajusi nopeasti, että päivä ei todellakaan pääty yhdeltä. Edessä on monen tunnin urakka, kun pitää suunnitella ja valmistella seuraavan päivän oppitunti. Mahabusulla ei tietenkään ole oppikirjoja, opettajien oppaita, ylimääräisiä vihkoja tai lyijykyniä, monistuskoneita tai nettiä. Kaikki lapset eivät edes osaa kirjoittaa tai lukea! Päivän pituudeksi matkoineen kertyy lopulta helposti neljän tunnin sijaan 7-8 tuntia.  Lasten pyynnöstä olen päättänyt opettaa hieman englannin kielioppia, mutta eipä ole helppoa suomenkielisenä opettaa englantia swahilia puhuville pojille. Itsekin olen saanut opetella enemmän swahilia, jotta saan asiani perille ilman jatkuvaa tulkkaamisen tarvetta. Kaikki pitää suunnitella itse tuntirakenteesta ja tehtävistä alkaen. 

Olisittepa nähneet henkilökunnan ilmeet, kun pidimme oppituntia murrosiässä tapahtuvista muutoksista, kuukautisista ja sukupuolitaudeista! Ei niistä asioista puhuta täällä edes välttämättä vanhempien kanssa ja sitten pari länkkäriä tulee puhumaan asioista kovaan ääneen häpeilemättä. Kyllä lapsilla on paljon hyviä kysymyksiä ja aiheet tuntuvat kiinnostavan. 

Ette arvaakkaan kuinka kauan meni näiden parin paperin vääntämiseen... Mutta kyllä muksut selvästi arvostaa!

 

 Kahdelta saavumme takaisin TVL-talolle, jossa syömme joko täysin afrikkalaisia perusruokia kuten ruokabanaania tai ugalia, tai länsimäistä ruokaa afrikkalaisella twistillä. Vihanneksia ja hedelmiä syödään paljon!

Viikon 3 ruokalista. Näyttää vähän länsimaalaisemmalta, kuin esimerkiksi viikko neljä, jolloin syödään pääosin afrikkalaista ruokaa 

Iltapäivisin hengailemme kaupungilla tai talolla. Säkkipimeys laskeutuu seitsemältä ja sen jälkeen ei jalalla ulos astuta. Näin sadekautena meillä usein on sähköt poikki, joten kynttilänvalossa rupattelemme milloin mistäkin. Pihalta onneksi löytyy generaattori, jonka avulla saa muutamat valot sytytettyä.

Erityismaininnan ansaitsee kyllä Babu, meijän ihanaihana yövartija! Babu (swahiliksi isoisä) ei puhu englantia, eikä me juurikaan puhuta swahilia. Mutta vaikka palaisit kaupungilta keskiyöllä sateessa, niin Babu on portilla aina yhtä iloisesti toivottamassa tervetulleeksi. Keskustelut on usein lyhyitä kuulumistenkyselyitä, mutta ne kyllä tuo aina hymyn huulille :)

Mussahan on selvää opettajamatskuu! Nuttura ja karttakeppi ja kaikki!
"Veri gudi you ticha - Very good you teacher"

Pojat on myös tosi taitavia piirtämään ja tekemään käsikoruja, joita ne sitten meillekin ovat lahjoittaneet.

- Minni

So, I'd like to tell you about our daily routines. At first we were told that our work days are from 9 to 13. But soon we noticed, that they actually last 7-8 hours. 

At 9 we arrive at mahabusu. We have divided the day to three parts with other volunteers. First we have one lesson, then some activities and after that a second lesson. Our day ends at 1pm, then we head to daladala and arrive at home at 2pm. 

After that we eat and start to plan our next lessons. It takes easily 1-2 hours to plan everything from scratch. We don't have any books, guides or printers so we have to make and plan everything by ourselves. The kids asked us to teach them some english. I must say that it is quite difficult as a finn to teach english to boys, who only speak swahili. 

You should've seen the faces of the staff when we started to talk about puberty, periods and STDs. Here people don't talk about those kinds of subjects so the kids were very interested and they had many questions. 

So, at 2pm we arrive home. We eat african food or western food with an african twist. The evening we usually spend time in the house or at the town. At 7pm it gets dark, so after that we don't go out. Usually, during the rainy season, the electricity is off. 

And I have to tell you about out night guard, Babu (grandfather in swahili). He doesn't really speak english and we don't speak swahili.  Even if the conversations aren't long, they always bring a smile to your face :) 

Those last few pics are drawings that boys made for me! They also make really nice bracelets. 

- Minni

Annan kuvia maasai-kylästä! / Anna's pics from maasai village!

Tässä vielä muutamia kuvia mitä napsin maasai kylästä.


Söpöin kissan pentu Ever!!

Kissan pentunen! <3

Autonrengas sandaalit.

Maasai nainen

Lapset

Tähän kuvaan sain napattua mahtavat ilmeet ja tunnelman!

Maasai miehet esittelevät tanssissaan kuinka korkealle pystyvät hyppäämään.

Tunnelmaa kerrakseen äiti ja lapsi.

Paskapallon pyörittäjä!!

Kuvassa on paljon tunnetta, hetki ennen vuohen teurastusta.

Richard sytyttää nuotiota jolla vuohen liha grillataan heti teurastuksen jälkeen.

Vain sekuntteja ennen vuohen teurastusta, tuntui kuin eläin vaistoaisi jo kohtalonsa, se lakkasi taistelemasta vastaan ...

Ja vapautui tästä maailmasta, Teurastus tapashtui hyvin nopeasti ja asiallisesti, Maasai heimolaiset käyttävät kaiken eläimestä saatavan hyödyksi. Eläimet saavat elää vapaina luonnossa ja kun heidän elämänsä päättyy ei mitään heitetä hukkaan, eläimiä ei kuitenkaan tapeta kuin juhlatilanteissa.

Tässä maasai juo tuoretta verta.

Lopuksi vielä Luisin ottama kuva meistä maasai miesten keskellä! :)

Maasaita ja vesiputoksia / Maasais and waterfalls

Viikonloppu oli mahdottoman hieno! Lauantaina vierailimme maasai-kylässä. Saimme kuulla, että eräs kyläläisistä on Louisin ystävä, joten kyseessä ei ollut mikään turisteille kulissien vuoksi pystytetty kylä, vaan aito oikea maasai-kylä, jossa ihmiset todella ottivat meidät vastaan kunniavieraina.

Lauantaina aamulla kävimme paikallisella marketilla, jossa etenkin maasait myyvät ja hankkivat tuotteita.  

Kala saatetaan pyydystää ja paistaa viikkoa ennen myymistä eikä täällä todellakaa ole jääkaappeja. Länkkäreitten on siis turha tätä kalaa maistella. 

Vierailu maasai-kylään oli mielenkiintoinen; nämä ihmiset elävät täysin erilaisessa kulttuurissa ja ympäristössä. Pääsimme vierailemaan heidän taloissaan, savimajoissa. Asunnoissa ei ollut juurikaan ikkunoita, katot oli tehty oksista ja lattia oli savea. Talon sisällä oli yksi huone keittiötä varten, jossa pidetään hiillos päällä jatkuvasti, vesi haetaan lähellä sijaitsevalta kaivolta ja peseytyminen tapahtuu ämpäreistä kaadettavalla vedellä. Eteistila toimi samaan aikaan eteisenä, vessana, suihkutilana ja istuskelutilana eikä se ollut todellakaan suuri.  Koko savimajassa ollut ollenkaan valoa. On vaikea kuvitella jonkun elävän koko elämänsä sellaisissa oloissa.

Vastaanottokomitea innostui heti nähdessään kameran

Maasait paimentavat vuohia, lampaita ja lehmiä. He ovat aika pitkälle omavaraisia, he kasvattavat kaiken, myös ruokansa itse, hankkivat kaikki lääkeaineet luonnosta ja heimon sisällä on myös esimerkiksi sukupolvien yli oppinut kätilö, joka on 35 vuoden ajan olla mukana auttamassa kaikissa synnytyksissä. Heimolaisten omaisuus mitataan karjan määrällä.

Saimme kuulla paljon minkälaisia sääntöjä ja tapoja maasai heimolaisilla on. Esimerkiksi mies ja vaimo nukkuvat eri huoneissa, miehellä on yleensä useampia vaimoja (yhdellä kyläläisellä jopa 11) ja kaikki vaimot huolehtivat miehen lapsista yhdessä. Usein avioliitot on myös sovittuja, vanhemmat sopivat jo etukäteen lastensa avioliitosta, jolloin tytöillä ei ole sanavaltaa miehensä valinnassa. Isä pyrkii valitsemaan parhaan mahdollisen miehen. Tytöt naitetaan usein noin 16 vuoden iässä. Mies voi olla hyvinkin vanha kuten tässä kylässä 70 vuotiaalla miehellä oli 16 vuotias vaimo. Kaikki auttavat toisiaan ja yhteisöllisyys on tärkeä osa kulttuuria. Nuoret pojat tulivat keskustelemaan kanssamme ja yllättäen he kysyivät meille tavallisista kysymyksistä poiketen isän, äidin ja sisarusten nimiä ja millainen perhe meillä on.

 Maasait valmistavat kyseisen puun lehdistä rohtoa, jota he käyvät salaa juomassa kesken juhlinnan. Juoma saa heidät hyvin vihaisiksi, ja joskus heitä pitää pitää käsistä kiinni, jotta he eivät hyökkää toistensa kimppuun. Että semmosta. 

Maasait pukeutuvat kaapuihin ja pukeutumistyyli on hyvin ainutlaatuinen. Heimolaiset pukivat myös meidät perinteisiin asuihinsa. Heimolaisilla on oma tanssi, jota pääsimme tanssimaan mukana. Tytöt ja pojat tanssivat omissa ryhmissään ja perustui rytmissä hyppimiseen.

Ennen lähtöämme näimme myös, miten heimon miehet teurastivat juhla-ateriaksi vuohen. Maasait arvostavat luontoa ja elämää, joten teurastus oli todella siisti ja nopea. He myös käyttivät eläimestä kaiken; joivat veren, jakoivat kaikki elimet ja lihan arvojärjestyksen mukaan ja antoivat luut ja hampaat koirille. Nahoilla he pehmittävät kivistä sänkyä. 

Sanokaa ndizi! 

Sunnuntaina kävimme Coffee tourilla ja Materunin vesiputouksilla. 

Coffee tourilla, eli kahvikierroksella, saimme itse jauhaa, puhdistaa ja paahtaa kahvipapuja. Lopulta joimme kupilliset itse valmistamaamme kahvia, joka muuten voittaa juhlamokat ja presidentit mennen tullen. Ja tutustuimme uuteen yllättävään herkkuun: paahdetut kahvipavut ja pieni nokare sokeria. AI ETTÄ mitä herkkua!

Anna puhdistaa papuja

Kahvittelun jälkeen vaelsimme Kilimanjaron rinnettä pitkin Materunin vesiputoukselle. Reitti oli hyvin mutainen, mutkainen ja mäkinen, mutta lopussa odotti palkinto. Viileän veden roiskuessa kasvoille sitä todella tunsi elävänsä. Kyllä mieli lepäsi luonnonhelmassa, upeiden maisemien ja eksoottisten kasvien keskellä veden solistessa. 

Oho.

Eilen illalla juteltiin ja tultiin siihen tulokseen, että me ollaan tosi onnellisia täällä.

-Anna&Minni


This weekend was amazing. We visited a maasai market and a village, went for a coffee tour and saw Materun’s waterfalls. 

Maasais are very interesting tribe. We got to visit their house which had a tiny kitchen, two bedrooms and a living room. At the living room you also wash yourself. There was no light, only a tiny window. 

Our guide also told us about many different rules that maasais have. Men have many wives and they all take care of each other babies. Usually the parents decide who will marry whom and the girls are wed at age of 16. Men and women sleep in different beds.  The sense of community is big part of the culture. 

Maasais herd sheep, goats and cows. They grow their own food, use plants as medicine and there is a mid-wife who has been helping in every delivery in the past 35 years. 

Maasais dress in their own unique way. We got to try their clothes and we danced with the villagers. 

Before we left we got to see how the maasai men slotted a goat. They use everything of it! They drink the blood, eat all they can and use the skin in their beds. 

On Sunday we went to a Coffee tour and visited Matrun waterfalls. At Coffee tour we got to grind, clean and roast coffee beans. Finally we had a cup of coffee that we made by ourselves. It was so good! And we also were introduced to a new kind of treat: coffee beans with sugar. That was something!

After that we hiked to waterfalls. The road was very muddy, winding and hilly. But the waterfall was worth it! 

Yesterday we realized that we are really happy here. 

-Anna&Minni