Viime viikonloppuna kävimme kuumilla lähteillä. Meitä oli kasassa iso porukka ympäri maailman, sillä lyöttäydyttiin toisessa talossa asuvien vapaaehtoisten messiin. Matka Hot Springseille oli aikamoinen! Mentiin siis isolla safariautolla ja ajoittain tiet olivat muutuneet ihan todellisiksi joiksi. Vesi roiskui avonaisista ikkunoista sisään ja piti vaan painaa kaasua ja toivoa, että kaarasta on myös veneeksi. Meijän mahtikuski kuitenkin osasi hommansa. Oli ihan uskomatonta, että rutikuivan aavikon keskellä oli vihreiden jättipuiden varjossa pieni paratiisi.
Ja kyllä me nautittiin ihan täpöllä.
Takaisin tullessa kiskottiin eräs paku jortikasta ja jumissa olleen auton kuski tuli käsi ojossa meidän kuskille pyytämään rahaa siitä, että me oltiin autettu niitä.... mitä ihmettä?
Viikko Mahabusulla meni ihan mukavasti. Keskiviikkona lapset piirsivät omat elämänkulkuviivansa ja leikkelivät lehdistä kuvia, joilla he kuvasivat unelmiaan. Tänään, torstaina, kävin jokaisen pojan kanssa heidän elämänsä ja unelmansa läpi. Mitä elämänohjeita annat nuorelle pojalle, jolla ei ole kotia, perhettä, sukulaisia, koulutusta, rahaa tai ruokaa? Miten kannustat poikaa, joka on täysin syyttömänä odottamassa oikeudenkäyntiä murhasta, jota hän ei ole varmastikaan tehnyt? Miten yrität antaa toivoa pojalle, joka kutsuu vankilaa kodikseen ja on asunut siellä jo vuosia? Miten voit valaa uskoa paremmasta tulevasta poikaan, joka ei osaa kirjoittaa tai lukea ja on päässyt koulussa luokalta toiselle vain taitavasti kopioimalla kirjaimia taululta ymmärtämättä mitään? Hyvähän se mun on yrittää sepittää, että usko vain unelmiisi ja kaikki on vielä mahdollista. Kyllä oon kiitollinen, että oon saanu kasvaa Suomessa.
Oon myös heittäytyny ihan hurjaksi täällä ja tehnyt juttuja, joita en Suomessa olisi edes harkinnut. Kai tää on sitä paikallista hakuna matataa, rentoa elämää ilman huolia. Kun Anna on ollut töissä iltavuorossa, oon mennyt suoraan töistä hengailemaan kaupunkiin ittekseni. Tai no, kauaa ei ole tarvinut itsekseen istuskella kahvilassa, kun on jo tutustunut uusiin ihmisiin. Keskiviikkona lähdinkin yllättäen päiväkaljalle ja bilistä pelaamaan jätkien kanssa, joka olin tavannut päivää aiemmin pikaisesti (ja voin sanoa että Suomessa en ikinä lähtisi näin tuntemattomien messiin hetken mielijohteesta). Ja nyt voin muuten sanoa voittaneeni masain biliksessä. Tai okei, se löi mustan kasipallon liian aikaisin pussiin, mutta voitto mikä voitto. Hihi.
Oon huristellut töihin fillarilla jo viikon ajan. Menomatka Shanty Townista kaupunkiin on pelkkää alamäkeä, senkun hymyilet, tervehdit vastaantulijoita ja nautit kyydistä. Tulomatka onkin nelisen kilometriä pelkkää hidasta, tappavaa ylämäkeä. Ja nuo pyörät kun muistuttavat sellaisia, millä mun isovanhemmat on ajelleet. Ei enää Lankkarin ylämäki tunnu missään tän reissun jälkeen! Ja kaverit, älkää päästäkö mua rattiin heti kun palaan täältä. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu jo ihan liian luonnolliselta.
Nyt jatkan korujen väsäämistä (uskokaa tai älkää, minä teen koruja pikkiriikkisistä masaihelmistä!). Samalla treenaan ens viikon karaokebiisiä. Suomessa en ees laulais karaokessa. Kyllä tää Afrikka muuttaa ihmistä.
-Minni
What? Where does the time go? It seems just like yesterday when I wrote my last post. Five weeks left, oh noes!
Everyday here is different. On last Saturday we went to Hot Springs. There were big group of people from all over the world, because we went there with volunteers from other house. The trip was something! We went there with a huge safari car and the road reminded more like a river. The water was coming in from the windows. A boat would've been handy! But our driver knew what he was doing. It was incredible, how there was this tiny paradise in the middle of dessert.
When we were heading back, we pulled a van from the mud back to road. After that the driver came to ask our driver for a reward for us helping them... what?
This week at Mahabusu was great. On Wednesday the kids draw their lifelines and dreams and today, on Thursday I discussed about those with every boy. What can you say to a boy, who doesn't have a home, a family, relatives, any education or money? How can you cheer a boy, who is at the prison waiting for his trial for murder, that he never committed? How can you give hope to somebody, who calls the prison his home and has been living there for many years? How can you comfort a boy, who doesn't know how to write or read? It's easy for me to say that just keep dreaming and everything is possible. I'm so happy that I've been raised in Finland.
I've also done here things, that I wouldn't never ever do in Finland. I think that this is hakuna matata -life, easy and care-free life. Now when Anna has been working on evening shifts, I've been wandering around at the town by myself. Oh well, you really don't have to wait long until you meet new people. On Wednesday I went to have a beer and play some billiard with guys, whom I've just met yesterday. In Finland this wouldn't happen! And now I can say that I've won a masai at billiard. Okay, he accidentally played black 8 to the hole, but what can I say? I won. Hihi.
I've been going to Mahabusu by bike for a week now. The road from Shanty Town to town is just nice downhill, you just sit there, wave and greet passers-by. But the way back is terrible. Our hills back at home are nothing compared to those in here. And guys, don't let me drive as soon as I come home. I'm too used to ride on the left side of the road.
Now I'm going to keep doing bracelets. Can you believe it? I am making bracelets out of tiny masai pearls! Oh, Africa really changes people.
- Minni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti