Erilaista elämää / Unordinary life

Mitä? Taasko viikko menny edellisestä postauksesta? MITÄ? Siis minne tää aika menee? Viisi viikkoa jäjellä, kääks!

Viime viikonloppuna kävimme kuumilla lähteillä. Meitä oli kasassa iso porukka ympäri maailman, sillä lyöttäydyttiin toisessa talossa asuvien vapaaehtoisten messiin. Matka Hot Springseille oli aikamoinen! Mentiin siis isolla safariautolla ja ajoittain tiet olivat muutuneet ihan todellisiksi joiksi. Vesi roiskui avonaisista ikkunoista sisään ja piti vaan painaa kaasua ja toivoa, että kaarasta on myös veneeksi. Meijän mahtikuski kuitenkin osasi hommansa. Oli ihan uskomatonta, että rutikuivan aavikon keskellä oli vihreiden jättipuiden varjossa pieni paratiisi.

Ja kyllä me nautittiin ihan täpöllä.

Takaisin tullessa kiskottiin eräs paku jortikasta ja jumissa olleen auton kuski tuli käsi ojossa meidän kuskille pyytämään rahaa siitä, että me oltiin autettu niitä.... mitä ihmettä?

Viikko Mahabusulla meni ihan mukavasti. Keskiviikkona lapset piirsivät omat elämänkulkuviivansa ja leikkelivät lehdistä kuvia, joilla he kuvasivat unelmiaan. Tänään, torstaina, kävin jokaisen pojan kanssa heidän elämänsä ja unelmansa läpi. Mitä elämänohjeita annat nuorelle pojalle, jolla ei ole kotia, perhettä, sukulaisia, koulutusta, rahaa tai ruokaa? Miten kannustat poikaa, joka on täysin syyttömänä odottamassa oikeudenkäyntiä murhasta, jota hän ei ole varmastikaan tehnyt? Miten yrität antaa toivoa pojalle, joka kutsuu vankilaa kodikseen ja on asunut siellä jo vuosia? Miten voit valaa uskoa paremmasta tulevasta poikaan, joka ei osaa kirjoittaa tai lukea ja on päässyt koulussa luokalta toiselle vain taitavasti kopioimalla kirjaimia taululta ymmärtämättä mitään? Hyvähän se mun on yrittää sepittää, että usko vain unelmiisi ja kaikki on vielä mahdollista. Kyllä oon kiitollinen, että oon saanu kasvaa Suomessa.

Oon myös heittäytyny ihan hurjaksi täällä ja tehnyt juttuja, joita en Suomessa olisi edes harkinnut. Kai tää on sitä paikallista hakuna matataa, rentoa elämää ilman huolia. Kun Anna on ollut töissä iltavuorossa, oon mennyt suoraan töistä hengailemaan kaupunkiin ittekseni. Tai no, kauaa ei ole tarvinut itsekseen istuskella kahvilassa, kun on jo tutustunut uusiin ihmisiin. Keskiviikkona lähdinkin yllättäen päiväkaljalle ja bilistä pelaamaan jätkien kanssa, joka olin tavannut päivää aiemmin pikaisesti (ja voin sanoa että Suomessa en ikinä lähtisi näin tuntemattomien messiin hetken mielijohteesta). Ja nyt voin muuten sanoa voittaneeni masain biliksessä. Tai okei, se löi mustan kasipallon liian aikaisin pussiin, mutta voitto mikä voitto. Hihi.

Oon huristellut töihin fillarilla jo viikon ajan. Menomatka Shanty Townista kaupunkiin on pelkkää alamäkeä, senkun hymyilet, tervehdit vastaantulijoita ja nautit kyydistä. Tulomatka onkin nelisen kilometriä pelkkää hidasta, tappavaa ylämäkeä. Ja nuo pyörät kun muistuttavat sellaisia, millä mun isovanhemmat on ajelleet. Ei enää Lankkarin ylämäki tunnu missään tän reissun jälkeen! Ja kaverit, älkää päästäkö mua rattiin heti kun palaan täältä. Vasemmanpuoleinen liikenne tuntuu jo ihan liian luonnolliselta.

Nyt jatkan korujen väsäämistä (uskokaa tai älkää, minä teen koruja pikkiriikkisistä masaihelmistä!). Samalla treenaan ens viikon karaokebiisiä. Suomessa en ees laulais karaokessa. Kyllä tää Afrikka muuttaa ihmistä.

-Minni

What? Where does the time go?  It seems just like yesterday when I wrote my last post. Five weeks left, oh noes!

Everyday here is different. On last Saturday we went to Hot Springs. There were big group of people from all over the world, because we went there with volunteers from other house. The trip was something! We went there with a huge safari car and the road reminded more like a river. The water was coming in from the windows.  A boat would've been handy! But our driver knew what he was doing. It was incredible, how there was this tiny paradise in the middle of dessert. 

When we were heading back, we pulled a van from the mud back to road. After that the driver came to ask our driver for a reward for us helping them... what?

This week at Mahabusu was great. On Wednesday the kids draw their lifelines and dreams and today, on Thursday  I discussed about those with every boy. What can you say to a boy, who doesn't have a home, a family, relatives, any education or money? How can you cheer a boy, who is at the prison waiting for his trial for murder, that he never committed? How can you give hope to somebody, who calls the prison his home and has been living there for many years? How can you comfort a boy, who doesn't know how to write or read? It's easy for me to say that just keep dreaming and everything is possible. I'm so happy that I've been raised in Finland. 

I've also done here things, that I wouldn't never ever do in Finland. I think that this is hakuna matata -life, easy and care-free life. Now when Anna has been working on evening shifts, I've been wandering around at the town by myself. Oh well, you really don't have to wait long until you meet new people. On Wednesday I went to have a beer and play some billiard with guys, whom I've just met yesterday. In Finland this wouldn't happen! And now I can say that I've won a masai at billiard. Okay, he accidentally played black 8 to the hole, but what can I say? I won. Hihi. 

I've been going to Mahabusu by bike for a week now. The road from Shanty Town to town is just nice downhill, you just sit there, wave and greet passers-by. But the way back is terrible. Our hills back at home are nothing compared to those in here. And guys, don't let me drive as soon as I come home. I'm too used to ride on the left side of the road. 

Now I'm going to keep doing bracelets. Can you believe it? I am making bracelets out of tiny masai pearls! Oh, Africa really changes people. 

- Minni

Blogihaaste: 11 kysymystä / Blog challenge: 11 questions

Amppe ryökäle laittoi meille tämmösen haasten kiertämään! 

Haasteen ideahan on tämä: 

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.


2. Haastetun pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.


3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.


4. Haastettujen tulee valita 11 blogia, joilla on alle 200 lukijaa.


5. Sinun tulee kertoa ketkä haastat.


6. Ei takaisin haastamista.

Heitetään sekaan pieni oma tvisti (kovikset!), ja kerrotaankin 11 faktaa toisistamme ;)

11 faktaa Annasta

1. Anna on ihan tajuttoman hyvä kaikissa käsityöhommissa. Se tekee päättösolmut mun koruihin ja tekee kolme korua siinä ajassa missä meikä saa alkusolmun räpellettyä. Paikalliset kysyy Annalta, onko se taiteilija, kun se tekee itse korunsa!

2. Anna on ihanan huolehtivainen ihminen. Se jakaa mun kanssa kaiken, huolehtii että syön hyvin, tarkkailee etten katoa minnee, vahtii että teen vatsalihakset illalla, huolehtii että juon paljon vettä... 

3. Annan kanssa voi puhua ihan mistä tahansa. Ei ole yhtäkään asiaa, josta en uskaltaisi puhua. Annan kanssa on tosi kiva jutella kaikkea syvällistä... ja vähemmän-syvällistä. Ja kaikkeen Anna kommaa ekana "ou mai gaad". 

4. Anna ei ikinä tajua vitsejä, ja nauretaan Annalle aina enemmän ku sille vitsille. Ihana Anna! ♥ 

5. Aina ku Anna nauraa, se nojautuu etokenoo ja nauraa suu sepposen selällää henkeää haukkoen. Se on aitoa naurua se, ja se tarttuu! 

6. Anna on täydellinen matkakumppani. Sen kanssa tulee kokeiltua kaikkea uutta hauskaa, se on huolehtivainen, sopivan hullu, rento, avoin ja mahtityyppi ihan kaikin puolin. Ollaan loistava tiimi ;)

7. Anna todella välittää lähimmäisistään. Joka ilta se muistelee kesäiltoja kavereiden kanssa, sukutapaamisia, perhettä, naapurintätejä, hoitomuksuja. Oottakaas, kun se saapuu tuliaisten kanssa! 

8. Anna on hyvä melkein kaikessa mitä se tekee, oli se sitten palapelit tai korut, jalkapallo tai valokuvaus, kaupunkisuunnistus tai keskustelut. Paitsi yhdyssanat. Niissä se on huono. Kaikessa muussa se on pirun hyvä. 

9. Anna on tosi vahva ihminen kaikin puolin. Se on vahvasti oma ittensä, eikä mieti mitä muut ajattelee. Ja se saa mun maapähkinävoipurkit avattua, kun se on niin vahva myös fyysisesti, hah!

10. Anna on myös tosi kaunis ja valokuvauksellinen. Ihan sama kuinka rumasti se yrittää irvistää, kuva onnistuu aina! 

11. Anna on opettanu mulle lyhyessä ajassa paljon ja toivon, että meijän ystävyys kestää. Huipputyyppi. 

11 faktaa Minnistä

1. Minni on välillä vähän hömppä, se tajuaa kaikki jutut vähän mutkan kautta. Mutta se on vaan söpöä ja hauskaa! :D

2. Minni ei tykkää, että siitä otetaan kuvia, mutta aina välillä kun väkisin otan ni se mutristaa aina sen huulet törrölleen ja sitten sanon jotain hölmöä/pervoa ja sitten se repee ja sitten napsin nauru kuvia siitä!

3. Minni on hiton hyvä laulamaan, lauantaisin vien sen aina Malindiin ja laitan sen laulamaan karaokea ja tienaamaan meidän taxi rahat kotiin ja hyvän vedon jälkeen pakotan sen juomaan konjagia! (Kun My Heart Will Go On kajahtaa soimaan, hiljenee koko baari.)

4. Minni leikkaa sen etuvauvva tukan!!! Huomasin eilen!! Kokeilin että miten noi sun hiukset menee tolleen ja kysyin että etkai sä vaan leikkaa niitä! Se sano, että leikkaa ne aina!

5.Se nukkuu aina leveesti ja sit hyttyset syö verkon läpi sen jalkoja. Sitten se päivisin aina kärähtää auringon takia ja on ihan punanen ja pisamilla! :)

6. Se rakastaa PeanutButteria! Ja kissoja! Ja Nikoa!

7. Minni on sulonen, kiltti, siveyden sipuli, jonka lanteet heiluu kun afrikkalaisella ja joka on ollut tähän asti taivuteltavissa mihin tahansa! ;)

8. Tsiisus!! Minni, se on meidän AIVOT!! Ei oltais edes täällä ilman Minnin älyä ja tapaa saada tärkeät asiat hoidettua! Mä oon vähän laiska ja mulla on paljon ajatuksia ja suunnitelmia, mutta toteutus on välillä vähän kyseenalaista, mutta ei ikinä jos Minni on läsnä! Asiat hoituu ja tulee hoidettua!

9. Minnillä on tapana aina välillä lainata vähän kaikkea... Jaoimme eilen illalla jopa hammasharjan..( Ihmettelin kuinka mun hammas harja oli märkä ja kokeilin Minnin harjaa, kysyin "Minni, ootko lainannut mun hammas harjaa" "öö en" "Miks sun hammasharja on sitten kuiva ja mun märkä...")

10. Minni on vähän ku mun pikkusisko, jonka perään pitää aina kattoa, solmuja vähän solmia ja peanutbutteryn purkin kansia avata ja ties lies mitä muuta! Mutta teen sen enemmän kun mielelläni se on niin aito ja sydämmellinen ihminen joka huokuu hyvää energiaa ja onnellisuutta! ♥

11. Parasta on se että voidaan yhdessä aina jutskata kaikkia juttuja ja yhdessä oivaltaa ja olla Onnellisia! Parasta on ku molemmilla on sellanen tunne ja sit sattumalta katotaan toisiamme ja hyvä ettei posket repee hymystä! Vähän ku peiliin kattois! Kiitos Minni että olet olemassa! ♥ 

11 kysymystä

1. Missä olisit mieluiten juuri nyt?

M&A: Tässä. 

2. Mitä tekisit, jos saisit nyt 100 000 euroa rahaa?

A: Ostaisin jättirampoliinin ja pikkuveljelle jotakin, mitä se haluaisi. Mummo ja mamma sais päättää, mihin loput menis. 

M: Tää on paha. Antaisin uudelle lastensairaalalle, ostaisin maailmanympärysmatkan kahdelle ja muistaisin perhettä kiitoslahjoilla. 

3. Mikä on ollut pahin pettymys elämäsi aikana?

A: Eipä tuu kyllä yhtään mieleen. On niitä ollu paljonkin, mutta en takerru niihin. Harvemmin niitä jälkikäteen enää funtsailen. 

M: Täytyy kyllä yhtyy Annaa. On niitä sattunu, mutta niistä on aina opittu ja kaikista on seurannut jotain hyvääkin.

4. Mikä on lempiherkkusi?

A: Kaikki herkut!

M: Missä X -karkkipussi. Ai että. 

5. Ketä urheilijaa ihailet eniten ja miksi?

M: Minna Kauppi on aika kova sana ollu aina. Luonnollinen, ihana, eloisa, taistelija, hyvä esikuva. 

A: Menestyneitä naisurheilijoita ja monia kavereitani, jotka ovat hyviä omissa lajeissaan. Ihailen sinnikkyyttä ja omalle lajille antautumista sekä periksiantamattomuutta ja voiton tahtoa.

6. Mistä ammatista haaveilit lapsena?

M: Kukkakauppias tai eläinlääkäri.

A: Lastenlääkäri. 

7. Jos ei tarvitsisi miettiä rahaa, mitä ostaisit seuraavalla kerralla kun menet shoppailemaan?

M&A: Ikuiset lentoliput. 

8. Työskentelisitkö mieluummin klo 8-16 maanantaista perjantaihin vai kolmivuorotyössä?

M: Ma-pe 8-16 kuulostaa hyvältä, iltasin pitää ehtiä harrastamaan!

A: Riippuu mitä työtä tekee. Jos tykkää työstä, sitä voi tehä koska vaan. 

9. Oletko koskaan saanut sakkoja?

M: Hups.  

A: Liian monta kertaa. 

10. Minkä näistä valitsisit mieluiten: rantaloma, kaupunkiloma vai seikkailumatka?

M: Seikkailumatka. Makoilisin rannoilla, matkaisin junalla kaupungista toiseen, hölkkäilisin metsäpolkuja ja eläisin hetkessä onnellisena. 

A: Seikkailumatka. Ihan sama minne menisin, tekisin siitä seikkailun.

11. Meinaatko käydä kesällä festareilla?

M: Ilosaari here I come! 

A: Why not! 

_________________________________________________________________________________

Okay so Amppe gave us this 11-questions-challenge-thing. We were supposed to write 11 things about ourselves but we made our own rules and decided to write 11 things about each other!

11 facts about Anna
1. Anna is really good in all kinds of crafts! She makes all the knots to my bracelets and makes three bracelets while I make one. Locals ask Anna if she is an artist coz she makes her own jewelry!
2. Anna is very caring person. She shares everything, takes care that I eat well, makes sure that I won't get lost, takes care that I make my abs every night, makes me drink enough...
3. With Anna I can talk about everything. There is not a single thing that I would be afraid to say when she is around. We usually talk about very deep stuff... and less-deep. And Anna always says "ou mai gaad!"
4. Anna never gets the jokes and we usually laugh more at her than the joke. Funny Anna ♥
5. Always when Anna laughs she leans over and laughs with her mouth wide open. That's real and it makes you wanna laugh also!
6 Anna is a perfect person to travel with. With her I have tried so many new things, she takes care of me, she is crazy in a good way, relaxed, open and a great pal in general. We make a great team!
7. Anna really loves those who are close to her. Every night she keeps remembering her friends, relatives, family, neighbors, kids whom she is taking care of. Wait until she returns with her souvenirs!
8. Anna is good in everything that she does. Except compound words. She always get them wrong. But in everything else she is great!
9. Anna is really strong person in every way. She is always herself and doesn't think what others think about her. And she always opens my peanut butter, coz she is always physically strong, hah!
10. Anna is also really beautiful and photogenic. It doesn't matter how ugly she tries to be, she is always perfect in pictures!
11. Anna has taught me so much in so little time and I hope that we'll be friends forever. Amazing person.

11 facts about Minni
1. Sometimes Minni is a bit silly and we need to explain things to her. But that's just funny and cute! :D
2. Minni doesn't like if somebody tires to take pictures of her. But usually I just take and then she makes ugly faces. Then I say something funny and she starts to laugh and then I take pictures when she is laughing!
3. Minni is a really good singer, every Saturday I take her to Malindi and force her sing karaoke and ear our taxi money. And after signing well I make her to drink konyagi! (When My Heart Will Go On starts playing, everybody listens.)
4. Minni cuts her baby hair! Yesterday I noticed and asked and she says that she always cuts them!
5. She always sleep in X-position and mosquitoes bite her trough the net. And during the day time she gets easily sun burned. After that she is red and freckled! :)
6. Minni loves peanut butter! And cats! And Niko!
7. Minni is sweet, nice, chaste and her hips shake like African and until this point she has been doing so crazy stuff with me! ;)
8. Christ! Minni, she is our BRAINS!! We wouldn't be here without Minni and her way of making things happen. I'm a bit lazy and I have many things in mind and I know that everything gets done if Minni is around!
9. Minni usually borrows everything... Yesterday we even shared our toothbrush.. (I wondered why my toothbrush was wet and her's wasn't and I asked if she had borrowed mine. "Hmm.. No?" "But why mine is wet and yours is dry?"...)
10. Minni is like a sister to me. I usually take care of her, tie her knots, open her peanut butters... But I make all those things with pleasure. She is so genuine and lovely human being who has good and happy energy around her.
11. Best thing is that we can always share everything what we have in minds. Sometimes we just stare at each other and start smiling. It's like looking in a mirror! Thank you Minni for being here ♥

11 guestions

1. Where would you want to be right now?
M&A: Here.
2. What would you do if you got 100000e cash?
A: I would buy a huge trampoline and something for my little bro. And my grandmas could decide what to do with the rest of the money.
M: This is tricky. I would give some of the money to the new children's hospital, I would by trip around the world for two persons and gave some presents for my family.
3. What has been the biggest disappointment in your life?
A: Can't remember. There has been many of those, but I just keep going forward. I usually don't look back at those things.
M: I think I have to say same as Anna. There has been many, but I've always learned and everything has lead to something good. 

4. Your favorite treat?
A: Everything!
M: Missä X-candies! Oh my.
5. Which athlete do you admire and why?
M: Minna Kauppi (finnish orienteerer) has always been my favorite. Natural, lovely, lively, fighter, great role model.
A: All femail athletes and many of my friends who are great in what they are doing. I admire relentlessness athletes who always try their best. 

6. What was your dream job when you were kid?
M: Florist or a vet.
A: Children's doctor. 

7. If you didn't have to think about money, what would you buy next time you go shopping?

M&A: Flying tickets to everywhere.
8. Would you work from 8-16 from Mon-Fri or three shift-work?
M: Mon-Fri 8-16 sounds good. In the evenings you have to have time to go for your hobbies!
A: Depends what kind of work are you doing. If you really like your job, you can do it whenever. 

9. Have you ever got fines? 

M: Wups.  

A: Too many times...
10. Which one of these would you choose: holiday in beach or city or an adventure trip?
M. An adventure. I would lay on the beaches, travel from town to town by train, run in the woods and live in the moment.
A. An adventure. I don't care where I would go, I would make it an adventure!

11. Are you going to attend any festivals during the summer?

M: Ilosaari here I come! 

A: Why not!  

On niin helppoo olla onnellinen / It's so easy to be happy

Meikän vuoro kirjotella kuulumisia!

Toissaviikolla perjantaina muotoilimme sanomalehdistä eläinhahmoja, jotka kovetimme itsetekoisen liisterin avulla. Miten paljon pojat tykkäsivätkään koittaa jotain ihan uutta ja hauskaa. Sotku oli melkoinen, mutta ainakin naurua riitti. Viime maanantaina lapsukaiset maalasivat omansa ja tiistaina ripustimme taideteokset piristämään vankilan seinää. Oli hienoa nähdä vahvoja onnistumisen kokemuksia ja iloisia ilmeitä, kun kaikki esittelivät omia tekeleitään. 

Ihmettä herätti myös naisten muotilehti, jota käytimme suojataksemme pöydät suuremmilta sotkuilta. Sivut olivat täynnä omituisia vaatteita, ihmeellisiä tuotteita ja erilaisia maisemia. Mutta kaikista ihmeellisin kuva oli naisista, jotka antoivat toisilleen poskipusn. Sitä pojat osoittelivat ihmeissään ja kysyivät, onko tämä Euroopassa ok. Tansaniassa homoseksuaalisuus kun on vakava rikos, josta voi saada vuosikymmenien vankeusrangaistuksen. 

Tiistaina näimme myös jotakin, mitä emme olisi halunneet todistaa. Kahdelle pojalle, ystävyksille, syntyi pientä kränää ja he alkoivat uhittelemaan toisilleen nyrkit pystyssä. Saattoi siinä jompikumpi vähän toista tönäistä, mutta mitään suurempaa nujakkaa ei käynyt. Pojat kutsuttiin toimistoon, jossa he saivat selkäänsä rautaputkesta. Ja meille kun kerrottiin, että vankilassa ei enää lyödä. Me ei jätetty asiaa tähän, vaan teimme johtoportaalle hyvin selväksi, että lyöminen on väärin, ja me emme hyväksy ruumiillista kurittamista. Tänään pidin pojille oppitunnin lapsiin kohdistuvasta väkivallasta. Kaikki kertoivat saaneensa kasvattavia iskuja vanhemmilta, mutta vain muutama uskoi tämän rangaistustavan muuttavan heitä paremmiksi ihmisiksi. Kerroin erilaisista tavoista, joilla suomalaisia muksuja kasvatetaan, ja ilmeistä päätellen näin heidän hoksaavan, että kenties nämä meidänkin lepsummat tavat toimivat. Ihan hyvä ihminen minustakin on tullut, vaikken ole selkääni saanut. Yhteiseen lopputulokseen silti päästiin: lyöjälle tulee paha mieli, lyödylle tulee paha mieli eikä kunnioitusta saavuteta pelottelulla vaan rakkaudella. 

Nyt harjoittelun puolessa välissä voin todeta, että suhde lapsiin on parantunut todella paljon. Pojat tulevat juttelemaan ja kyselemään kuulumisia ja he todella ilahtuvat nähdessään meidät päivittäin. Halu oppia on valtava! Vankilassa on poikia, jotka ovat niin herttaisia ja fiksuja, etten todellakaan usko heidän elämässään tehneen mitään pahaa ilman todella hyvää syytä. Olen myös suunnitellut tekeväni vankilalla täysin omaan alaani liittyen pienoisen projektin, jossa käsittelen jokaisen lapsukaisen kanssa heidän elämänkulkuaan, unelmiaan ja tavoitteita.  

Torstaina oli Ansan ja Elenan viimeinen päivä vankilalla, minkä kunniaksi järjestimme olympialaiset! Pidimme erilaisia lajeja, joista kaikista lapset tykkäsivät paljon. Ensimmäisenä lajina oli tietokisa opettamistamme asioista ja oli ihana nähdä, miten tarkasti lapsukaiset olivat kuunnelleet opetuksiamme. Toisena lajina oli piirrä-ja-arvaa, jossa piti kirjoittaa tiimiläisten selkään sanoja. Kolmantena lajina oli vesijuoksu, jossa tiimiläiset hakivat isosta vesisaavista vettä omaan pieneen kuppiinsa suurella lusikalla. Neljäs laji oli lauluämpäri, jossa tarkoituksena on muistaa olemassa olevia lauluja annettujen sanojen perusteella. Tämän jälkeen pidimme testin englannin kielestä, Ultimatea frisbiillä ja viimeisenä lajina lentopalloa. Tiukan kisan jälkeen oli palkintojen jako, jossa kaikki saivat jotakin herkkua ja saippuaa :)

Lopuksi tarjosimme muksuille pitsapalat, colaa, karkkia ja pipareita. Kyllä oli hymyt korvissa asti. 

Viikonloppuna heittäydyimme Annan kanssa hurjiksi ja kävimme baarissa niin perjantaina, lauantaina kuin sunnuntainakin! Suomessa käymme suhteellisen harvoin baareissa, mutta täällä baarielämä on ihan erilaista! Juttuseuraa löytyy aina, tanssilattia on täynnä taitavia tanssijoita ja musiikki vie mennessään. Juominen ei ole humalahakuista ja ihmiset osaavat käyttäytyä. Näillä kulmin tosiaan kaikki osaavat tanssia; vessajonossa näkee enemmän sheikkaamista kuin Seurahuoneen lattialla koko illan aikana. Jätkät vetää piirissä lanteet keikkuen, likat panee parastaan ja tunnelma on rento ja vapautunut, hakuna matata!

Sunnuntaina Malindissa oli Bob Marley-konsertti, jossa karibialainen reggaeartisti esitti Marleyn biisejä. Siinä kun hän komeasti laulo, että onnellisuus on tapa elää, niin tasan sillä hetkellä Annan kanssa tajuttiin, mitä onni on. Ei me edes osattu kuvailla sitä tunnetta, mutta tiedetään, että juuri tältä tuntuu, kun on onnellinen. Tää fiilis pitää itse kokea, mikä taas on helpommin sanottu kuin tehty. Kaikki nää vuodet olen luullu, että tiedän millaista on olla onnellinen, mutta todellisuudessa en ole tiennyt. On niin helppoo olla onnellinen, heti kun tajuaa mitä onni oikeasti on. Se on aika pitkälti hetkessä elämisen osaamista. Onnea ei voi etsiä, vaan siihen pitää vain rohkeasti tarttua.

Tiivistetään nyt viimeiset pari tekstikappaletta tähän yhteen biisiin. Tää biisi saa aina onnelliseksi ja on baarien ehdoton ykköshitti. Skelelelelelelelewu!

-Minni

Couple of weeks ago we made animal figures of newspaper and home-made wallpaper paste. How the kids liked to try something completely new! It was quite a mess, but we had so much fun. Last week's Monday we then painted them and on Tuesday we hung them against the wall. It was nice to see so many happy, proud faces and successes when the kids showed to the adult what they had made. 

We bought with us one women's fashion magazine, which we used to cover the tables. It had many interesting pictures but the most interesting was a picture in which two women were giving a french kiss to each other. Homosexuality is for bitten and it's a serious crime here in Tanzania. 

On Tuesday we something that we didn't want to witness. Two boys had a small fight and as a punishment they were hit. But we made clear that that is wrong and we don't approve it. Today I held a lesson and talked about violence towards children. Everybody told that they have been hit, but only few said that they believe to be better persons because of that. I told about different ways to punish children and I could see from their faces that maybe our more gentle ways also work. I'm a pretty good person, even if I haven't been hit. We came to our final conclusion: the one who hit feels bad and the person who was hit feels bad. You don't gain respect by fear, but by love. 

Now at the middle of our training I can say, that my relationship with the kids has got much deeper. The boys come to talk with me and they really are happy to see me in the morning. There are some very sweet and wise boys, that I can not believe that they have done something wrong. I'm also planning to do a tiny project in which I talk with every kid about their lifelines, dreams and targets in life. 

On Thursday was Ansa and Elena's last day at mahabusu, so we had Olympic games! We had many different games from trivia to running, singing to volleyball. After the competition we gave prices for everybody, ate pizza, candy, cookies and drank coke. What a happy day!

Previous weekend we were crazy with Anna! We went to bar three days in a row! In Finland we aren't that eager to go to bars, but here it's so different! There are always people to talk with, dance floor is filled with great dancers and the music just makes you wanna dance. Drinking isn't about getting drunk and people know how to behave. And here everybody can dance! Boys dance with each other, girls are having fun and the atmosphere is all "hakuna matata". 

On Sunday we went to see Bob Marley-concert. When the caribbean guest-singer sang that happiness is way of living, we realized that happiness is. We couldn't describe it, but we know that it means just this feeling inside us. You have to experience this, which is easier said that done. I've always though that I know what happiness means. But now I know what it really means. It's so easy to be happy, when you realize what happiness really is. I think that it's about living in the moment. You don't have to seek for happiness, you just have to go for it!

Let's put this song which is related to the latter part of my text. This song always makes me happy and it's the number one hit at bars. Skelelelelelelelewu!

-Minni

Msamaria- ja RAU-kuulumisia / Greetings from Msamaria and RAU

Moikka moi! Taas on viikko kulunut ja paljon on tullu tehtyä ja mietittyä. 

Msamarialla viikko sujui mallikkaasti. Maanantaina ja tiistaina kävimme taas International schoolilla uimassa ja pelaamassa rugbyä ja jalkapalloa. Uiminen sujui kivasti, lapset nauttivat taas kerran vedestä ja toiminnasta. Monista lapsista voi kuitenkin huomata, kuinka vaikea heidän on luottaa. Pidimme lapsia vedessä ja käänsimme heidät selälleen kellumaan. Monet lapsista eivät osaa uida, joten he pelkäsivät, että hukkuisivat. Yksikin tyttö roikkui ohjaajassa molemmin käsin vaikka ohjaaja piti tyttöä pinnalla. Se vaatii paljon luottamusta, että uimataidottomana antaa itsensä jollekkin toiselle. Luottaa, että se toinen pitää sinusta kiinni. Lapselle, joka on kokenut koko elämänsä hyväksikäyttöä ja hylkäämistä, joka on joutunut selviytymään yksin, eikä ole voinut kadulla luottaa keneenkään on tälläisen luottamuksen antaminen hyvin hankalaa.

Viikon aikana opiskelimme lasten kanssa taas matematiikkaa, tällä kertaa meidän 5-vuotias pikku B ei ollut koulussa yhtenä päivänä, joten hän osallistui myös tunnille. Aluksi mietin, että mitäköhän tästäkin tulee, kun loput luokasta olivat kuitenkin lähempänä 10 vuoden ikää. Nopeasti keksin, että piirrän hänelle katkoviivoin numeroita ja hän saisi itse piirtää katkoviivat täyteen ja näin oppisi numerot. Piirsin numerot ensin hyvin isoina. Tämän jälkeen laskimme numerot ääneen swahiliksi ja sen jälkeen ääneen englanniksi. Sitten piirsin katkoviivoin samat numerot 1-20 ,mutta pienempinä, jonka jälkeen taas laskimme ne swahiliksi ja englanniksi. Lopuksi piirsin numerot vielä pienempinä ja toistin saman. Sain meidän pikku B keskittymään 45 minuutiksi johonkin, josta hän totisesti nautti ja jonka minä tiesin olevan hänelle hyvin hyödyllistä.

Mahdollisuus käydä koulua ja keskittyä oppimiseen on lahja, joka meille suomalaisille annettu, eikä mielestäni tätä lahjaa tulisi ikinä vähätellä. Täällä monet lapset joutuvat ensisijaisesti keskittymään selviytymiseen ja elämän perustarpeisiin. Koko perheen päivät saattavat pyöriä sen ympärillä, kuinka hoidetaan puutarhaa, jotta saataisiin ruokaa tai kuinka myydään itse kasvattamia vihanneksia toreilla, jotta saataisiin rahaa ruokaan. Koteja pitää korjata ja vahvistaa jos asuu maalla, varsinkin kun on sadekausi. Pitää huolehtia pikkusiskoista ja -veljistä, siivouksesta ja taloudesta. Joten heidän oppimisensa, älyllinen kehityksensä ja tiedon määrä verrattuna samanikäisen suomalaisen lapsen tiedon määrään, älykkyyteen ja kykyyn oppia on huima. Meillä Suomessa lapsilla on aikaa keskittyä tekemään palapelejä ja leikkimään pikkulegoilla ja lukemaan kirjoja, meillä vanhemmat myös kykenevät antamaan lapsille virikkeitä ja ohjaamaan tekemään erilaisia kehittäviä asioita. On ollut siunaus, että on saanut kasvaa Suomessa ja oppia niiin paljon asioita.

Viikolla harjoittelimme myös käsitöitä. Lapset tekivät erilaisia käsikoruja, kaulakoruja ja sormuksia helmistä. Käsillä tekeminen on niin mahtavaa, innostuin taas itse siitä, tein kotona muutamana iltana kasan erilaisia rannekoruja. Käsillä tekeminen on kuin terapiaa, siinä voi upottaa itsensä niin syvälle, että unohtaa kaiken muun. Pää tyhjenee niin täydellisesti ja uppoutuu vaan luomaan jotain uutta. Antautuu vain täysin inspiraatiolle, tykkään siitä fiiliksestä. Toinen mikä tuottaa samantapaiset fiilikset on liikunta ja urheilu. Täällä nää muut ihmiset nauraa kun painetaan Minnin kanssa vatsalihaksia keskellä olohuoneen lattiaa. Ei väliä vaikka oltais tultu baarista kotiiin klo 4, ennen lihaksia ei mennä nukkumaan! Paljon tulee myös käveltyä, kun oon päättänyt, että kävelen joka päivä mun työpaikalle ja takaisin, siinä tulee hyvää hyötyliikuntaa ja se on myös mahtavaa aikaa antautua omille ajatuksille ja mietiskellä kaikkia asioita rauhassa.

Perjantaina kävimme RAU:n päiväkodissa vierailulla. Päiväkoti on Suomalaisen järjestön, Sama Auringon, perustama ja ylläpitämä. Päiväkoti on tarkoitettu HIV-positiivisten vanhempien lapsille ja erittäin köyhien perheiden lapsille, Paikan päällä toimintaa pyörittää neljä naista, kolmella näistä on HIV. Lapsia RAU:lla on noin 25-30 ja lapset ovat 2-5 vuotiaita. Vierailupäivä oli hyvin vilkas ja erilainen kuin mitä olen Msamarialla tottunut. Toiminta oli melko hyvin organisoitua ja päivässä oli selkeä rytmi. Päivä alkoi laululla ja laululeikeillä johon osaillistuivat kaikki, sen jälkeen jatkettiin matematiikalla jossa harjoiteltiin laskemaan kymmeneen. Tämän jälkeen ryhmä jakautui nuorempiin ja vanhempiin, nuorempien kanssa teimme sattumalta samaa, mitä mina tein Msamarialla pikku Bn kanssa. Vanhemmille lapsille oli kirjoitettu numeroita sekalaiseen järjestykseen ja heidän tehtävänään oli laittaa numerot pienimmästä suurimpaan. Opiskeluosuuden jälkeen saivat lapset aamiaista. Ennen ruokailua lausuttiin ruokarukous. Aamiaisen jälkeen oli noin tunti vapaata aikaa leikkiä, jonka jälkeen lelut siivottiin ja oli aika käydä päivälevolle. Päiväunien jälkeen lapset söivät vielä lounaan päiväkodilla jonka jälkeen vanhemmat tulivat hakemaan lapset kotiin noin kahden aikaan. Päivärytmi muistutti pääpiirteiltään hyvin paljon suomalaisen päiväkodin rytmiä.

Päivän jälkeen kyselimme dadalta, “siskolta”, HIV:stä. HIV:ä sairastavien luvut Tansaniassa ovat kasvussa. Jotkut ihmiset levittävät tautia tahallaan, koska haluavat kostaa näin oman kohtalonsa. Ja nykyään kun HIV:iin on niin hyvät lääkkeet, että on mahdotonta nähdä ulospäin sairastaako joku ihminen HIV:iä. Toisaalta se on hyvä asia, koska näin ihmiset voivat elää lähes normaalin elämän, eikä jokainen kadulla kulkeva ihminen voi tuomita jotakuta sairaaksi ulkonäln perusteella. Mutta jotkut ihmiset käyttävät tätä tilaisuutta levittääkseen tautia tahallaan, mikä on aika karmiva ajatus. Keskimäärin HIV:iä sairastavat elävät lääkityksen kanssa hyvän ja muuten terveen elämän. Pahinta sairaudessa on sen tuottama henkinen taakka. Mutta kun hyväksyy tilanteen ja saa ajatuksensa järjestykseen, helpottaa elämä. Karuinta ovat ne lapset jotka saavat tartunnan äidiltään ja joutuvat elämään sairauden kanssa koko ikänsä.

Viikon kuumimpia puheenaiheita paikallisten kanssa on ollut “Onko valehtelu osa kulttuuria?” “Mitä mieltä olet pettämisestä?” ja “Mitä mieltä olet homoista?”ja olemme saaneet aikaan hyvin mielenkiintoisia keskusteluja. Valehtelu ja pettäminen tuntuu olevan hyvin yleistä ja normaalia arkipäiväistä elämää.  Kyllä meidän suomineitojen on vaikea ymmärtää kaikkia näitä kulttuurieroja.

-Anna

Heyy! Again there are so many things that has happened and so many thoughts we have been thinking.

This week at Msamaria was very good. On Monday and Tuesday we visited International School and went swimming and playing rugby. You can see, how it’s difficult to the children to trust. It requires lots of trust to let someone to take you to water, when there is risk on drowning. For a kid, who has been neglected and used so many times, who haven’t been able to trust anybody, this kind of trust is hard to give.

During last week also studied math. I helped 5-year-old little B to learn how to write numbers while the older children were counting. it was nice to see, how eager little B was to learn something as useful as numbers.

The possibility to go to school and focus to learning is a gife, that we finns have been given. Here many kids have to focus mainly to surviving from day to day and basic needs. The whole family focuses around daily life; taking care of the garden, selling vegetables, making food, reparing homes, taking care of sisters and brothers, cleaning and economy. Their level of education and knowledge is much more weaker than those kid’s how life in Finland. Children have time to make puzzles and read books, and the adults can offer different kinds of activities. I’ve been blessed to be raised in Finland, where I have learned so many things.

This week we also practised how to make hand crafts. The children made different kinds of bracelets and rings of pearls. I like to do things with my hands, because it’s like therapy. You just go with the flow, let the inspiration to take you away from this place. Also sports gives you the same kind of feeling. Other volunteers laugh when Minni and I start ot make our abs in the middle of the livingroom. Doesn’t matter if we come from bar at 4 am, we won’t go to sleep until our workout is done. I also walk to work everyday. Then I have time to think about deep stuff.

On Friday we visited RAU Day care center. It is founded and organized by finnish Same Sun –organization. It’s meant to the kids who’s parents have HIV or they come from very poor families. There were 4 women taking care of the place, three of them had HIV. There are 25-30 children and they are aged 2-5. Our day was hectic and very different than Msamaria. The day was pretty well organized: at first the kids started their day with singing. After that they learned some math and ate breakfast.  Before lunch they had time to play and they also took a nap.

When we got home whe asked from our dada, “sister”, about HIV. The numbers of HIV positives are rising in Tanzania all the time. But nowadays the medicine against the decease are really good, so person who’s HIV positive can live normal life. You can’t see the disease from a persons appearance. But there also people, who spread HIV by purpose, and that sounds terrible. It’s also awful how some kids get the disease from their mother and they suffer from it their whole life.

With the locals we’ve been talking about lying, cheating and gays. And it seems, that lying and cheating is part of everyday life here.  It’s sometimes hard for us Finnish ladies to understand all these differences.

-Anna

Ylläribileitä, jättikilppareita ja arkielämää / Surprise parties, giant tortoises and daily life

Heippa hei! Taas on paljon aikaa vierähtänyt ja vaikka mitä on kerinnyt tapahtua tällä puolen palloa. 

Olemme viettäneet Annan 30v synttäreitä grillibileiden muodossa. Tarjolla oli kaikkea mahdollista grilliruokaa ja muita herkkuja, Louis toimi meidän grillausisäntänä. Bileet olivat yllätys Annalle! Alun perin oli tarkoituksena, että Anna lähtee zumbaan ja sillä aikaa laitamme paikat valmiiksi. Anna tuli kuitenkin flunssaiseksi ja kieltäytyi lähtemästä zumbaan ja siinähän me sitten pohdimme, että mitäs nyt… Anna ilmoitti kuitenkin menevänsä nukkumaan, joten päätimme kylmäverisesti lukita Annan huoneeseensa hänen sitä tietämättä. Sitten pääsimme, koristelemaan, tekemään korttia, laulua ja leipomaan kakkua synttärisankarillemme.  Kun vihdoin päästimme 30-vuotiaan tyttösen ulos huoneesta oli hän aivan uninen eikä ollut edes tajunnut olleensa lukittuna huoneeseensa, vaan oli kiltisti nukkunut 30-vuotiaan prinsessan kauneusunia. Tästä kuitenkin bileet alkoivat, alkoholilla saattoi olla myös jonkinlaista osuutta asiaan, meno muuttui hetkihetkeltä hullummaksi ja huimemmaksi… mutta säästetään teidät lukijat niiltä jutuilta! Ilta jatkui paikallisella klubilla nimeltään La Liga. Klubilla tanssimme ja pidimme hauskaa. Minni löysi itselleen tanssiseuraa suloisesta 19-vuotiaasta masaimiehestä! Täällä miehet ja naiset osaavat tanssia! Monet jotka tuntee mut tietää, etten ole ehkä mikään suurin tanssija, mutta täällä kun lähtee ulos ei voi olla paikallaan. Tunnelma on niin tanssituttava, musiikki on swengaavaa, ja vartalo alkaa vaan liikkua! Ja kun katsoo muita ja miten ne tanssii se on niin uskomatonta, että samalla kun tanssii ei voi kuin hymyillä! Olen sitä mieltä, että rytmi ja lantionliikkeet on rakennettu afrikkalaisten ihmisten geeneihin, oli sitten 2-vuotias pikkutyttö tai 60-vuotias vanha mies, lantio liikkuu!

Lauantaisin meidän kantapaikaksi on muodostunut paikka nimeltään Malindi jossa on mahdollista laulaa karaokea. Kaikki varmaan tietää, että meidän ihana ja onnellinen Minni omistaa hyvin kauniin äänen, joten lauantaisin pakotamme Minnin aina hellimään korviamme Malindissa!

Viikko sujui mukavasti Msamarialla, kävimme maanantaina uimassa ja tiistaina pelaamassa jalkapalloa, paikallisen International Schoolin tiloissa. Koulu tekee yhteistyötä katulapsikeskuksen kanssa ja tarjoaa maanantaisin ja tiistaisin bussikuljetukset ja ohjattua liikuntaa. Uinti meni hyvin lapset olivat hyvin innoissaan veteen menemisestä ja nauttivat ohjatusta uimakoulusta! Uinnin jälkeen kaikki hytisivät kuin jääkalikat ja kenelläkään ei ollut pyyhettä, joten kuivasin tyttöjä minkä kerkesin omalla pyyhkeelläni. Ne oli taas niitä hetkiä kun tajusin, että oon Afrikassa, lapsilla ei ollut pyyhkeitä joilla kuivata itsensä, vaan he pukivat vaatteet päälle aivan märkinä. Ajatelkaapas suomalaisia lapsia uimakoulun jälkeen… useimmiten vanhemmat odottavat altaan ulkopuolella pyyhkeet ojossa kun lapset nouseva altaasta tai vähintäänkin suihkujen jälkeen voi lapset kääriä omiin pyyhkeisiinsä. Ajattelin, että ensi maanantaiksi otan mukaan muutaman ylimääräisen pyyhkeen ja kuljetan niitä joka maanantai mukanani, pienillä hytisevillä tytöillä on avain sydämeeni. Niinkin pieni asia kuin pyyhe voi tuoda niin paljon hyvää, tyttöjen ilmeet olivat hämmentyneet, mutta samaan aikaa hyvin kiitolliset, ja uskon, että luottamus tyttöjä kohtaan kasvoi roimasti, sekin että nämä lapset eivät ole tottuneet aikuisen terveeseen kosketukseen ja mikä terveempää kosketusta kun uinnin jälkeen märän lapsen kuivaaminen, meillähän kaikki lapset kuivataan suihkun ja uinnin jälkeen. Se on rakkautta.

Tiistaina oli jalkapalloa, se alkoi vähän kyseenalaisesti, pojat jäivät harjoittelemaan rugbyä ja tyttöjen kanssa mentiin jalkapalloryhmään. Paikalla oli jo valmentajat, mutta autoin valmentajia ja kannustin meidän ujoja tyttöjä olemaan rohkeita osallistumaan. On hauska huomata kun itse uppoutuu johonkin, niin se saa muutkin innostumaan, se että minä pyörin ja kikkailen pallon kanssa saa myös lapset juoksemaan ja nauramaan kanssani. Paljon on itsestä kiinni mitä itse haluaa antaa ja kuinka haluaa panostaa ja nauttia jostakin. Se on myös huomattavaa kuinka ne tytöt jotka istuvat sivussa ja kieltäytyvät osallistumasta lopulta juoksevat kanssani pallon perässä.

Joku päivä käytin aikaa myös siihen, että yritin selittää kuinka minä ja lapset olemme saman arvoisia. Tällä monet ihmiset ja varsinkin lapset kunnioittavat ja arvostavat valkoisia ihmisiä, mikä mielestäni on tietyllä tasolla kieroa, ei kenenkään tulisi saada kunnioitusta pelkän ihonvärin takia, yritin selittää lapsille sitä kuinka minä ja he olemme samaa, olemme samalla viivalla. Tulin minä sitten rikkaasta, valkoihoisten maasta jossa minulla on perhe ja omat vanhemmat ja he köyhästä, tummien ihmisten maasta jossa heillä ei ole omaa perhettä ei se vaikuta siihen kuinka arvokkaita ihmisiä me olemme. Olemme yhtä arvokkaita ja halusin, että lapset tietävät sen, että pidän heitä yhtä arvokkaina kun itseäni, he katsoivat minua  ja pyysivät, että selitän uudelleen ja kun ne lapset tajusivat mitä sanoin, näin ensimmäistä kertaa kunnioitusta, joka ei taatusti perustunut ihonvärilleni.

Joinain päivinä käytän aikaa myös lasten niskojen, käsien ja pään hieromiseen. Aluksi muutamat hämmentyivät, mutta nykyään he tulevat ja pyytävät, että hieron. Uskon, että terve fyysinen kontakti opettaa heille myös kyvyn kohdella omia lapsiaan ja muita ihmisiä hellyydellä ja rakkaudella. On hyvä että lapset tietävät että maailmassa on muunkinlaista kosketusta kuin rankaisu. Uskon myös, että se vahvistaa minun ja lapsen välistä luottamussuhdetta.

Joka päivä käytämme myös n.3 tuntia opetukseen, viimeviikolla harjoittelimme paljon matematiikkaa, englantia ja kirjoittamista. Se on hassua kun itsekin joutuu muistelemaan asioita jotka on unohtanut jo aikapäivää sitten! Opettaminen vaatii jokseenkin kärsivällisyyttä, ja varsinkin kun meillä ei ole yhteistä kieltä niin välillä huomion saaminen ja sen kohdistaminen oikeisiin asioihin on hankalaa. Että kunnioitan kyllä opettajia, luokkahuoneen hallitseminen ja kyky seurata jokaista yksilöä ja yksilön oppimista jatkuvasti ei ole mikään helppo nakki! Olen pahoillani kaikille opettajille, joiden tunneilla olen itse vuosien aikana pelleillyt ja keskittynyt aivan muuhun kuin opetukseen!

Mutta mitä pennuille kuuluu!!! Perjantaina jäljellä oli 9 pentua, viimeviikkojen aikana olen kantanut kaksi pentua kuolemaan ja yksi veteli viimeisiään ennen kuin lähdin perjantaina töistä, luulen että sitä ei ole enää huomenna kun palaan, ja yksi oli kadonnut jonnekin. Elossa olevat kasvavat huimaa vauhtia ja huitelevat edes takaisin Msamarian pihalla leikkivät ja juoksevat äidin tisujen perässä! Kaikkeni teen sen eteen ettei koiria potkittaisi ja löytäisi, tuntuu kuitenkin että huonolla menestyksellä… Mutta minulla on mahdollista saada tulkki jonain päivänä mukaani joten pyydän häntä selittämään swahiliksi, miksi ketään ei tarvitsisi lyödä! Ei ihmisiä eikä eläimiä. Uskon kuitenkin että vika ei ole lapsissa vaan aikuisissa jotka potkivat ja lyövät, ja opettavat saman mallin myös lapsilleen. Mutta jos edes yksi lapsi ymmärtäisi sekin olisi jo voitto! Yritin selittää että jos vahingoitat jotakuta, se kostautuu ennemmin tai myöhemmin. Jos potkit itsestäsi heikompaa tulee joku päivä jokin vahvempi ja potkaisee sinua. On kuitenkin todennäköistä, että eläimien hakkaaminen ei lopu ennen kuin lasten ja naisten hakkaaminen loppuu. Mutta tieto muokkaa kulttuuria, on vain tuotava heille tietoisuutta, että on muitakin keinoja ja perusteltava omat mielipiteeni paremmiksi kuin heidän. Maailma on jatkuvasti muutoksen alla ja toivoa täällä on, muutokset vaativat vain aikaa. Vielä jokin aika sitten meillä suomessa hakattiin lapsia kouluissa ja kotona ja varmasti myös naisia ja eläimiä.

Iltaisin ollaan viikolla käyty limuilla paikallisten kavereiden kanssa joihin ollaan Minnin kanssa tutustuttu, on ollut suuri rikkaus tutustua paikallisiin ja oikeasti viettää heidän kanssaan aikaa, uskon että se on myös opettanut meille kulttuurista jotain, mitä emme olisi voineet oppia mistään muualta. On ollut kiva jutella heidän kanssaan ja kysellä asioista ja keskustella kulttuurieroista ja kysyä heidän mielipiteitään erilaisista asioista.

Onnellinen olen myös siitä että mulla on Minni täällä! On ollut mahtavaa, että on voitu illalla löpistä ja pohtia mieltä askarruttavia asioita yhdessä. Paljon ollaankin puhuttu ja oivallettu yhdessä! Hetkeäkään en vaihtaisi, vaikka paljon on nähnyt ja kokenut ikäviäkin asioita, ne kasvattaa! Yhtäkään kokemusta en kadu enkä vaihtaisi, ja onnellinen olen, että olen tänne ikinä lähtenyt. Se kaikki hyvä ja ihanat ihmiset menee kaiken ikävän edelle! Kaikella tuntuu taas kerran olevan tarkoitus, niin kuin on tapana olla. Kaukaa näkee lähelle!

-Anna

_________________________________________________________________________________

Bonuspostaus tästä päivästä! Ompahan ainakin kahden viikon edestä tekstiä!
Ystävämme Daniel laittoi aamulla viestiä, josko oltaisiin kiinnostuneita lähtemään katsomaan isoa kilpikonnaa. Ajateltiin, että no eipä tässä muutakaan tekemistä ole, eli lähdetään kattomaan. Dan haki meidät ja Simban puolilta päivin ja vei meidät kotiinsa, jossa isoäiti oli valmistanut upean juhla-aterian. Me syötiin paikalliseen tapaan käsin chapateja, spagettia, kasviskastiketta, kanaa, ruokabanaanikeittoa, banaaneja, avokaadoa ja kaalisalaattia. Juomana tuorepuristettua mangomehua. Oli ihan älyttömän hyvää. Täällä ihmiset ovat todella vieraanvaraisia ja jakavat kaiken. Vastapalvelukseksi ehdotimme, että tulemme joskus kokkaamaan koko isolle perheelle jotakin suomalaista ruokaa. Siinä kaksin käsin ruokaa popsiessamme mietin, miten onnekkaita olemmekaan Annan kanssa. Vaikea oli syödä, kun hymy oli korvissa asti koko ruokailun ajan. Miten tyytyväiseltä isoäiti näytti, kun swahiliksi kiitimme hyvästä ruuasta. 

Tämän jälkeen suuntasimme katsomaan suurta kilpikonnaa läheisen kylän liepeillä.

Kilppari oli Tom, n.250 vuotias herra, jonka saksalaiset olivat kolonialismin aikana löytäneet. Tom asuu tällä hetkellä kahvifarmilla, jossa siitä pidetään hyvää huolta. Yli 200 kilonen herra tykkäsi vieraista ja silityksistä todella paljon. Välillä se piti pienen lepotauon, jonka jälkeen se taas lähti tallustamaan vieraita kohti hakemaan huomiota. 

Daniel ei kääntynytkään kahvifarmilta kotiin, vaan meidän yllätykseksi ajoi läheiseen pieneen Masaman kylään. Asukkaat elävät vuoren rinteellä täysin omavaraisesti. Kysyimme, ovatko ihmiset täällä onnellisia ja Dan vastasi, että he ovat hyvin onnellisia. Ja sen kyllä uskon. Vierailimme Danielin sukulaisten luonna, jossa saimme hyvin lämpimän vastaanoton. Perheen kotitontilla oli kolme rakennusta: pienen pieni rakennus, jossa oli olohuone ja makuuhuone, toinen yhtä pieni keittiö/lehmien karsina ja viimeisessä hieman suuremmassa talossa oli ruokailutilat ja toinen makuuhuone. Talon takana oli iso puutarha täynnä vihanneksia, papuja ja banaanipuita.

Käppäilimme myös tervehtimään muita sukulaisia, mutta he eivät olleet kotona. Matkalla meitä vastaan tepasteli kyläläisiä, joista kaikki tervehtivät aivan yhtä iloisesti koko meidän seuruetta. 

Kylältä suuntasimme vielä paikalliseen kuppilaan hörppäämään limpparia. Keskustelimme tooosi syvistä asioista, kuten seksuaalisesta suuntautumisesta, tasa-arvosta, uskonnosta ja arvoista.  Juteltiin pari tuntia taukoamatta, eikä edes huomattu että koko muu väki oli vetäytynyt terassilta sisätiloihin sateen takia. Ei ollut meijän jorinoita haitannut muutamat sadepisarat!

Päivä oli hieno, ja useamman kerran Annan kanssa käännyimme toisiimme päin hymyillen ja mietittiin, voiko tää oikeesti olla totta. On tää.

- Minni

We celebrated Anna’s birthday with a surprise barbeque party! Louis was our grill master, who served many kinds of delicious foods. Anna didn’t know that we were planning to surprise her. At first she was planning to go to zumba, and while se was there we were supposed to mka everything ready. But she felt sick and went to sleep instead of zumba, so we just locked her in to her room.

When Anna woke up, we had a crazy party! We went to La Liga –club, where we had so much fun! Minni found this cute masai guy nd danced with him. Even I dancedand when I looked around me, all I could do was smile. Here everybody can dance from little girls to old men! I believe that the talent to dance in somehow in the genes.

On every Saturday we go to a karaoke bar Malindi. I think that everybody knows how our lovely and happy Minni can sing so we force us to sing something nice.

This week at Msamaria was nice. On Monday we went swimming and on Tuesday we went to play football. The kids were exited about swimming and enjoyed the swimmin school! But after they rose from the water they all felt very cold. At that point I realized again, that this is Africa. The kids just put their clothes on even if they were still wet. They didn’t have towels, so I went from kid to kid with my own towel and tried to dry them. On next week I’m going to take some extra towels with me. In Finland the children run from pool straight to their parents arms, where the warm towel is waiting for them. These children aren’t used to an adults gentle touch, so when I dried them with my towel I felt that our relationship got better. That was love.

On Tuesday we played football. They boys went to play rugby and the girls went to play football. I helped the coaches and couraged our girls to participate. It’s nice to see, when you get exited from something, the kids follow in your footsteps. Those girls, who at first didn’t like the idea of playing football, joined us and had so much fun!

One day I told the kids that we are equal. Here mzungus, white persons are appreciated because of their skin colour. I tried to explain, that we are equal even if I have a rich white family and they are black and they live at Msamaria. When I explained, I could see from their eyes how they appreciated me in a way I wanted, not because I’m white, but because we are equal.

Some days I give the kids a tiny massages. At first they were confused but now some of the kids come to me and ask for it! I want to teach the children, that physical contact can be act of love, it’s not always about punishing them.

Every day we spent 3 hours to teach the kids. Last week we trained maths, English and writing. It’s sometimes very difficult, because we don’t speak same language. Oh, how I appreciate teachers! they have to control the whole classroom and help everybody and that’s not an easy task!  

But what about the puppies?! On Friday there was 9 puppies left. Last week two died and one was dying when I left Msamaria. Those who are alive grow very fast! I’m doing my best to teach that you can’t hit or kick the dogs! Someday somebody bigger will come and kick you, if you now kick the dogs. But it’s not easy to explain in English, so I hope that when I get someone to translate, they could make my point clear. I know, that kicking ends when humans stop hitting each other. But culture is changing when the knowledge increases.

In the evenings we have spent some time with some locals whom we met. It’s been a real pleasure to meet some locals, because now we can learn much more about the culture. We’ve learned a lot.

I’m also very happy that Minni is here with me! It’s been awesome to talk with her and discuss about things that bother us. We have talked many many times and learned new things. I wouldn’t change a momen! This experience has been amazing.

- Anna

___________________________________________________________________________

Bonusround! It's a bit longer post because we haven't written anything in two weeks. So let me tell you about this day. In the morning our friends Daniel and Simba came to pick us up and they took us to Dan's home. There his grandmother had made us local food: chapatis, spaghetti, vegetable sauce, chicken, food banana soup, bananas, avocados and cabbage salad and food drink we had fresh mango juice. It was so good! Here people share everything and we decided to visit the family sometime and make them some Finnish food. We couldn't help but smile all the time. And how happy the grandma looked when we thanked her for the good food in swahili. 

After that we went to see the huge tortoise. His name was Tom and he was 250 years old and he was found by the germans during the time of colonialism . He weights over 200 kilos! He lives in a coffee farm, where people take very good care of him and he loves visitors!

For our surprise Daniel took us to this lovely Masama village, where the people are very happy. We visited his relatives and they welcomed us gladly. We also walked to see his other relatives, but they they weren't at home. We met many locals, who all greeted us with a big smile. 

After this we headed back to Moshi, where we went to have sodas. We talked about sexual orientation, equality, religion and values. We talked for couple of hours and we didn't even notice how everybody else had went inside because of the rain. Well, it didn't bother us. 

Once again we had a great day. Many times we turned to each other and wondered, is this really happening. It is. 

-Minni