Minnin puheenvuoro...
Turvavyöt kiinni, nyt lähtee syvällinen tykitys melko tiivistetysti, matskuahan riittäisi ihan kauheesti:
Afrikassa näimme, miten luontoa ja eläimiä ei arvosteta. Koirien päälle kaahataan tarkoituksellisesti autolla, roskat heitetään sateella ikkunasta ojaan, kaikki maa on jonkun omistamaa ja pääsystä alueille tulee maksaa. Sansibarilla sukellusreissulla odotimme näkevämme jotakin kaunista, mutta veden pinnan alta löytyi upean väriloiston sijaan kuollut koralliriutta. Luonto on kaunis ja voimakas, täynnä puhdasta energiaa ja elinvoimaa, ja siitä tulisi huolehtia. Mutta ei ihminen osaa ajatella kuin itseään.
Pienten asioiden arvostus
Voitko kuvitella peseväsi pyykkisi itse, pahimmassa tapauksessa kuuden lapsesi ja miehesi pyykit myös...käsin? Se vaatii usean tunnin aikaa, jotta jokaisen vaatteen saa jynssättyä puhtaaksi ja silti vaatteet jäävät täyteen pesuainetta (mikäli siihen on varaa) ja valkoisia vaatteita ei enää ikinä saa valkoisiksi. Mitä jos kotikatunne muuttuisi joeksi sadesäällä? Tai jos WC:ssä käydessänne huomaisitte, että paikassa ei ole edes vessapaperille telinettä? Miettikää millaiseen paniikkiin menisitte, jos sähköt katkeaisivat kahdeksi tunniksi. Ja Afrikassa kahden tunnin päivittäiset katkot olivat juhlaa, parhaimmillaan sähköt saattoivat olla sadekaudella poissa päiviä. No hei, millaista olisi ilman nettiä? Ei WhatsAppia tai Facebookkia? Entäs kun saavut kotiin hikisenä lenkin jälkeen, ja suihkusta tulee vain kylmää vettä? Entä jos koulussa teitä käskettäisiin piirtämään vihkoon kuva, mutta teillä ei ole kynää, saatika paperia? Muistetaan olla kiitollisia kaikista pienistäkin arjen helpottajista.
Tasa-arvo
Ensinnäkin Suomessa naiset ja miehet ovat lähes tasa-arvoisia, mutta myös ihonväriin katsomatta ihmisillä on samat säännöt ja sama kohtelu. Välillä teki mieli ajella hiukset ja heittää miesten vaatteet päälle, tai tuhria kasvonsa nokeen piilottaakseen valkoisen ihon. Kukaan ei saa valita sukupuoltaan tai ihonväriään, mutta silti ihmisiä kohdellaan sen mukaan.
Naiset ovat kotona hoitamassa taloutta, mies on perheen pää. Miehellä on oikeus pettää vaimoaan, vaimo saa samassa tilanteessa iskun kasvoihin. Mies saa itse päättää elämästään, nainen tekee kuten mies käskee. Miehet lyövät naisia, naiset lapsia ja lapset eläimiä. Uskon, ja toivon, että nykyinen nuorisosukupuolvi laskee kätensä ja yrittää sopia asiat puhumalla. Mahabusulla lapset hämmästelivät kovasti, kun kerroin, että minua ei ole ikinä lyöty, ja ihan kiltti minusta on tullut. Ehkä se herätti edes jonkinlaisia ajatuksia...
Valkoiset taas ovat (yleistäen) rikkaita, helposti höynäytettäviä ja itsekkäitä. Ikinä ei voi tietää, onko läheisin paikallinen kaverisi kanssasi sen takia, että edustat vaurautta ja valtaa, vai koska olet kiva kaveri. Valkoisilta myös pyydetään moninkertaisia hintoja (mikä on ymmärrettävää, sillä jotkut eivät ymmärrä tinkimistä), mutta valkoisena et ikinä pääse tinkimällä samoihin hintoihin, kuin paikallinen.
Meidän kahden viimeisimmätkin ennakkoluulot haihtuivat, kun tutustuimme mielettömän hyviin tyyppeihin, jotka todella halusivat hengata kanssamme meidän itsemme takia. Ihonväri on vain väri, jonka evoluutio on meille määrännyt, eikä sen pitäisi määritellä ihmistä. Monet sanoivat meille, että me kohdellaan kaikkia samalla tavalla, mikä on ihme. Ei tulisi mieleenkään, että kohtelisimme muita ihonvärin perusteella jotenkin toisin!
Lasten asema
Suomessa lastensuojelu vastaa siitä, että jokaisella lapsella on hyvä lapsuus. Jokaisella on katto päänsä päällä, rakastava vanhempi, ruokaa, koulutus ja mahdollisuus terveeseen kehitykseen. Afrikassa lasten kohdalla eivät edes ihmisoikeudet toteudu. Suuressa osassa perheissä lapset kasvatetaan lyömällä, leikkiminen korvataan työteolla, rakastavaa aikuista ei kenties oli lähimaillakaan, ei edes kattoa pään päällä tai ruokaa.
Kaikesta vakuuttelusta huolimatta saimme Mahabusulla kuulla, että vapaaehtoisten poistuttua astuvat uudet säännöt käytäntöön. 2,5 kuukautta minulle vakuutettiin silmät loistaen, että lapsilla on täällä hyvä olla. Höpöhöpö. Lapsia lyödään päivittäin mitä ihmeellisimmistä syistä, heille huudetaan ja heitä ei kohdella edes ihmisinä. Asian ymmärtäminen oli vaikeaa ja siihen puuttuminen vielä vaikeampaa. Heti kun puutuimme työkaverini ja hyvän ystäväni Caritan kanssa asiaan, välit johtoportaaseen viilenivät. Tuntui pahalta jättää Tansania ja lapset, sekä muut vapaaehtoiset, jotka jäivät yksin kamppailemaan asiasta, jonka puolesta minäkin olisin halunnut barrikadeille nousta. Asiat eivät muutu, jos niistä vaietaan. Ja lyöminen ei ole oikea tapa kasvattaa.
Hakuna matata ja pole pole
Monesti nauroimme, että jos joku paikallisista ilmoitti tulevansa 20 minuutin kuluttua, häntä sai aikaisintaan odottaa 40 minuutin päästä. Suomalainen ja afrikkalainen aika ovat aivan eri asioita, itseasiassa kellonajatkin menevät swahiliksi täysin eri päin! Paikalliset elävät täysin hetkessä, päivän kerrallaan, murehtimatta siitä, mitä huomenna tai vuoden päästä tapahtuu. Velvollisuudet tietysti hoidetaan, mutta kukaan ei edes kalenteria käyttänyt. Afrikkalaiselle kiireinen päivä on koulua 9-13, jonka jälkeen on tapaaminen. Esimerkki minun kiireisestä päivästäni (huomisesta..) on, että olen koulussa 8-14, 14.45-15.30 laulutunnilla, 17-19 konsertissa ja kotiin palaan noin kello 20. Ei meinanneet kaverit uskoa, kun kerroin millaista on minun arki. Kuten sanottua, he elävät täysin hetkessä ja tekevät asiat silloin, kun se heille sopii, mikä on toisaalta ihanan rentoa, toisaalta täysin raivostuttavaa. Tässä taitaakin olla yksi syy siihen, miksi Afrikka ei ole nostanut päätään.
Toinen vallitseva ajatus on pole pole -ajatus, eli ajatus siitä että kaikki on hidasta. Poliisilaitoksella virkailija lueskeli päivän lehteä, kun ulkona oli kymmenien metrien jono. Bussipysäkiltä 200 metrin matka kotiin saattaa viedä 20 minuuttia ja ravintolassa ruokaa odoteltiin tavallisesti 1,5 tuntia. Afrikassa opin, miten tärkeää on osata pysähtyä ja antaa aikaa itselleen. Vilkaista ympärilleen ja nähdä asioita, joihin ei ole ennen kiinnittänytkään huomiota.
Luonnon ja eläinten arvostus
Afrikassa näimme, miten luontoa ja eläimiä ei arvosteta. Koirien päälle kaahataan tarkoituksellisesti autolla, roskat heitetään sateella ikkunasta ojaan, kaikki maa on jonkun omistamaa ja pääsystä alueille tulee maksaa. Sansibarilla sukellusreissulla odotimme näkevämme jotakin kaunista, mutta veden pinnan alta löytyi upean väriloiston sijaan kuollut koralliriutta. Luonto on kaunis ja voimakas, täynnä puhdasta energiaa ja elinvoimaa, ja siitä tulisi huolehtia. Mutta ei ihminen osaa ajatella kuin itseään.
Erityispojot annan kyllä masaille, jotka elävät luonnon keskellä ammentaen kaiken luonnosta. Vuohet ovat ylpeydenaihe ja niiden teurastus juhlan kunniaksi on nopea ja siisti. Lääkkeet jauhetaan puiden lehdistä, talot rakennetaan luonnon materiaaleista. Monesti kävin masaiystävieni kanssa keskustelua siitä, miksi meikä ei syö lihaa. Keskustelujen perusteella voin sanoa, että jos olisin masai, saattaisi tilanne olla toinen.
Vapaus
Vapauden käsitys on todella laaja. Sihen kuuluu niin vapaus olla ja tulla miten tahtoo, mutta myös vapaus olla oma itsensä. Pimeällä ei saanut ulkona kulkea ja välill hämärtyessä tuntui ikävältä juosta kotiin ja pelätä omalla kotikadulla.
Vapaus olla oma itsensä ja näyttää omat tunteensa ei ole aina helppoa. Kahdesti vankilalla tuli tilanne, jossa tunteet ottivat vallan, ja aloin itkemään. Ensimmäisenä ihmiset tulivat hokemaan, että pitää rauhoittua ja ei saa itkeä ja hakuna matata. Sellaisina hetkinä kaipasin vierelle jotakuta, joka vain halaa eikä naureskele vieressä väkinäisesti. En voinu vain pitää tekohymyä kasvoillani nähdessäni epäoikeudenmukaisuutta ja asioita, jotka ovat liian ikäviä kaikille länsimaalaisille edes käsittää. Mutta tiedän myös, että tunteeni näyttämällä sain muut ihmiset ymmärtämään, että tämä ei ole minulle okei. On hienoa, että Suomessa meitä kannustetaan näyttämään tunteemme, meillä on vapaus näyttää ne.
Anna saa kertoa lisää vapaudesta, hänellä kun on vähän erilainen näkökulma.
Yhteisöllisyys
Halleluja, voiko tätä kulttuuripiirrettä edes korostaa riittävästi? Uskokaa vain, tämän asian huomaa ja oppii vasta, kun on itse elänyt osana yhteisöä. Kaikkia tervehditään ja small talkin voi aloittaa kenen tahansa kanssa missä tahansa. Eksynyt valkoinen keskellä Stonetownia sai heti apuunsa jonkun, joka ilomielin kertoi oikean suunnan. Meikän rakas pyörä hajosi muutaman kerran kesken kaiken, ja heti sain apua ohikulkevalta nikkarilta. Karaokessa surkeinkin laulaja sai kannustabat ablodit.
Lisäksi Tansaniassa jaetaan kaikki. Kaikki! Jos näin kaverini istumassa kahvikupposella ja kävin pikaisesti moikkaamassa, hän vaati saada jakaa kahvinsa kanssani. Ja jos kieltäydyin, sitä pidettiin kovin tökerönä. Tansaniassa ajatellaan, että se kenellä tänään on jotakin, jakaa siitä myös muille. Jonain toisena päivänä hänellä ei ole tarvitsemaansa, jolloin joku jakaa omastaan hänelle takaisin.
Ihmetystä herätti myös se, miten kaikki tervehtivät toisiaan. Jos minä istuin pöydässä kavereideni kanssa ja joku tuttuni liittyi seuraan, hän esitteli itsensä kaikille ja tervehti kädestä puristamalla.
Tuntui, että kaikki tunsivat toisena, ja jos ei tunneta, niin tutustutaan. Miksi me ei olla tällaisia? Viimeisenä päivänä päätin osallistua itsekin yhteisön toimintaan ja jakamisen iloon. Kävin ostamassa niin paljon leipää kun sain reppuun mahtumaan ja pyörän tankoon roikkumaan. Kiersin kaikki kerjäläiset ja annoin jokaiselle uunituoreen leivän. Ikinä en unohda lapsiperheen äidin leveää hymyä, jalattoman miehen siunausta tai sokean miehen "kiitoskättelyä". Antaminen on niin paljon kivempaa, kuin saaminen.
Lisäksi yhteisöllisyyteen kuuluu kunnioitus. Muistan, miten paljon minua jännitti lähteä työskentelemään pahimmassa murrosiässä olevien muksujen kanssa. Monet ihmettelivät, mahdanko pärjätä nuorisorikollisten keskellä, jotka todennäköisesti käyttävät väkivaltaa ja haukkuvat. Pyh, enemmän minua pelottaisi Suomessa mennä nuokkarille töihin (jossa näin btw kesällä hakattiin nuorisotyöntekijä). Lapset kohtelivat minua todella hyvin eikä minun tarvinnut kertaakaan edes ääntäni korottaa saadakseni heidän hiljentymään. Vanhempia ihmisiä tervehditään kunnioittavasti. Mitä vanhempi joku on, sitä enemmän hänellä on kokemusta ja viisautta.
Materiaonnellisuus
Tansaniassa ihmisillä ei ole hienoa koti, kalliita vaatteita, saati edes ruokaa koko perheelle. Mutta heillä on toisensa. Onni muodostuu niistä ihmisistä, joita sinulla on ympärillä, ei siitä materiasta jolla pyrit tekemään vaikutuksen muihin. On sanottu, että 90% onnesta muodostuu ihmisistä ympärilläsi, 10% materiasta. Onni muodostuu pienistä arjen asioista ja iloisista yllätyksistä. Jos et osaa olla onnellinen niiden tavaroiden kanssa, joita sinulla nyt on, voisitko kuvitella olevasi yhtään tyytyväisempi saatuasi lisää tavaroita ympärillesi? Tansaniassa myös ihmiset olivat huomattavasti nöyrempiä ja kiitollisempia pienistäkin asioista. Suomessa monet keskittyvät haalimaan itselleen lisää tavaraa ympärilleen ja sulkevat silmänsä niiltä asioilta, jotka todella tuovat onnea. Kuhan tarvittava löytyy.
Mahdollisuudet
Meillä on myös mahdollisuus koulutukseen. Saamme valita puolisoksemme kenet haluamme, saada lapsia niin paljon kuin haluamme, sellaisen talon kuin haluamme. Tansaniassa vain rikkaiden perheiden lapset saavat koulutuksen, puoliso ei aina ole se, ketä eniten rakastat, lapset voivat olla enemmän riesa kuin siunaus ja koko suuri perhe asuu pienessä peltikopperossa maissipellon kupeessa. Suomessa lähtökohdat eivät määrittele sitä, millainen minusta tulee aikuisena. Tansaniassa yhteiskuntaluokasta toiseen ei hypätä aivan yhtä helposti.
Meiltä löytyy tietokoneet ja puhelimet, ja jos puuttuu, niin esimerkiksi kirjastoissa on tietokoneet. Työpaikoille tilantaan lehtiä ja uutiset näkyy televisiosta. Kaikilla on mahdollisuus tietoon. Tansaniassa samaa mahdollisuutta ei kaikille ole. Vähäosaisimmat jäävät paitsi maailman tapahtumista ja heitä on helppo manipuloida. Korruptio onkin suuri ongelma Tansaniassa. Maan indeksiluku on 33 (111/177 valtiosta). Suomen luku on 89 (3/177 valtiosta). Meillä on sananvapaus (#viski) ja mahdollisuus saada puolueetonta ja realistista tietoa monesta eri mediasta.
Suomalaisen arjen ihanuus
Kaukaa näkee lähelle. Kolmen kuukauden aikana ehti jo alkaa ikävöidä arjen pieniä asioita, kuten postien lukemista, Nikon eväsleipien tekemistä, ruuanlaittoa ja ehkä jopa vähäsen siivoamistakin. Suomalaiset ruuat ovat maailman parhaita! Tilasin jo kaksi kuukautta ennen kotiinpaluuta ruuaksi Antin paistamaa lohta, uusia perunoita ja äitin sipulikastiketta. Ja jälkkäriksi Missä X -karkkipussin. Koivujen tuoksu, kissan kehräys, oma sänky, rakkaat ihmiset, Norskin sillan vastatuuli, kevään ensimmäiset lehdet, isot vesiätäköt. Kaikkea sitä ehti ikävöimään.
_________________________________________________________________________________
Afrikka opetti paljon ja muutti minua ihmisenä. Hyvät ja huonot asiat opettivat minua tarkastelemaan maailmaa ja itseäni uudella tavalla. Paluu suomalaiseen arkeen oli yllättävän rankka, mutta onneksi minulla oli hyvät tukijoukot kotona ja rakkaat ystävät niin täällä, kuin siellä kaukana. Ehdottomasti vaikeinta oli se yhteisöllisyyden puuttuminen, miten paljon se vaikuttaakaan kaikkeen tekemiseemme? Myös vakavat kasvot, synkät vaatteet, kiireet ja hiljaiset suomalaiset yllättivät. Ikävä takaisin on kova, mutta kotonakin on ihana olla. Kv-vaihtovastaavamme Harri joskus tokaisi, että "kun afrikkakärpänen puree, se kuulemma puree kovaa". Näin on.
Minni kiittä ja kuittaa, ainakin tältä erää...
_________________________________________________________________________________
Journey to Africa taught me many things. After I got home, people usually asked the same question: "Did you have fun?" Well, what should I answer. I had some great moments, but I also witnessed some bad things. Many have wondered how I managed to survive after seeing all the horrible things. Probably because there was also many good things, that arent told about in news or shown in statistics.
Bucle up, here we go:
Appreciation of small things
Can you imagine washing your clothes, and in worst case the clothes of your husband and six children... by hands? It requires many hours until every piece of clothing is clean and still they are full of soap (if you can afford it) and white clothes won't ever be white again. What if your home street turned to river during rainy day? Or if you went to toilet and noticed that there is no paper? Imagine how you would panic, if electricity didn't work woe two hours. And in Africa two hours is nothing, during rain season it was easily 3 days in a row without any electricity. What would you do with out internet, without WhatsApp or Facebook? What would you do, if you arrived back home after hdd workout and noticed that there was only cold water coming from the faucet? What if you were told to draw a picture to your notebook, but you didn't have neither a pen nor a notebook? Let's remember to appreciate these small things.
Equality
In Finland men and woman are almost equal and it doesn't matter what is their skin color. I have to admit that sometimes I just wanted to shave my head and put on some men's clothes, or color my skin to black with mud. We don't get to choose our gender or color, but we are treated the way we are.
Women stay at home and take care of the children. The man is the leader of the family. Man has a right to cheat his wife, but if wife cheats, she just gets hit. A man does what he wants, women what men want they to do. Men hit women, women hit children and children hit animals. I hope that next generation lowers their hands and try to teach the kids without physical punishments. When I tell people that my parents didn't hit me, they are shocked, because I turned out to be a nice girl.
White people are rich, easy to trick and selfish. You never know, if somebody is with you because of wealth white people represent or because you are a nice friend. The prices to white people are usually higher (and I get it because there are those one's who don't understand how to bargain), but it's almost impossible for a white person to bargain a "black-person-price".
Mine and Anna's last prejudices about black people faded away after meeting some really nice local guys, who wanted to hang around with us just because ourselves. Color of our skin is just a color, that evolution gave us. Many of our friends told us, that its weird that we treat all of our friends in a same way. What other way would we treat them?!
Status of children
In Finland we have child welfare, that takes care that every child has a good childhood. Everybody has a home, a loving parent, food, education and possibility to stabile growth. In Africa the human rights don't seem to consider the children. In many families children are brought up by using physical punishments, there is no time for playing, a child might not have a loving parent, not even a roof or food.
Minni kiittä ja kuittaa, ainakin tältä erää...
_________________________________________________________________________________
Journey to Africa taught me many things. After I got home, people usually asked the same question: "Did you have fun?" Well, what should I answer. I had some great moments, but I also witnessed some bad things. Many have wondered how I managed to survive after seeing all the horrible things. Probably because there was also many good things, that arent told about in news or shown in statistics.
Bucle up, here we go:
Appreciation of small things
Can you imagine washing your clothes, and in worst case the clothes of your husband and six children... by hands? It requires many hours until every piece of clothing is clean and still they are full of soap (if you can afford it) and white clothes won't ever be white again. What if your home street turned to river during rainy day? Or if you went to toilet and noticed that there is no paper? Imagine how you would panic, if electricity didn't work woe two hours. And in Africa two hours is nothing, during rain season it was easily 3 days in a row without any electricity. What would you do with out internet, without WhatsApp or Facebook? What would you do, if you arrived back home after hdd workout and noticed that there was only cold water coming from the faucet? What if you were told to draw a picture to your notebook, but you didn't have neither a pen nor a notebook? Let's remember to appreciate these small things.
Equality
In Finland men and woman are almost equal and it doesn't matter what is their skin color. I have to admit that sometimes I just wanted to shave my head and put on some men's clothes, or color my skin to black with mud. We don't get to choose our gender or color, but we are treated the way we are.
Women stay at home and take care of the children. The man is the leader of the family. Man has a right to cheat his wife, but if wife cheats, she just gets hit. A man does what he wants, women what men want they to do. Men hit women, women hit children and children hit animals. I hope that next generation lowers their hands and try to teach the kids without physical punishments. When I tell people that my parents didn't hit me, they are shocked, because I turned out to be a nice girl.
White people are rich, easy to trick and selfish. You never know, if somebody is with you because of wealth white people represent or because you are a nice friend. The prices to white people are usually higher (and I get it because there are those one's who don't understand how to bargain), but it's almost impossible for a white person to bargain a "black-person-price".
Mine and Anna's last prejudices about black people faded away after meeting some really nice local guys, who wanted to hang around with us just because ourselves. Color of our skin is just a color, that evolution gave us. Many of our friends told us, that its weird that we treat all of our friends in a same way. What other way would we treat them?!
Status of children
In Finland we have child welfare, that takes care that every child has a good childhood. Everybody has a home, a loving parent, food, education and possibility to stabile growth. In Africa the human rights don't seem to consider the children. In many families children are brought up by using physical punishments, there is no time for playing, a child might not have a loving parent, not even a roof or food.
In Mahabusu they kept repeating to me for 2,5 months that the kids aren't being hit in the jail. But reality was different. The kids are being hit every day for tiny reasons, they are shouted at and treated badly. It was a difficult thing to understand and it was even harder to try to change the situation. When we tried to help with my co-worked and dear friend Carita, the workers there didn't really seem too happy. I felt so bad leaving the kids there, when I wanted to help them. Things don't change, if they aren't talked about. And hitting is not the right way to bring up one's children.
Hakuna matata and pole pole
Many times we laughed, when some local said that he would come in 20 minutes, and we had to wait him at lest 40 minutes. Finnish and african time are different, even the clock is different in swahili! The locals live in the moment, day after a day and they don't really panic about things that are about to happen tomorrow, next week or after a year. But of course they take care of their responsibilities, but nobody didn't even use a calendar! Basic busy day for african guy is that he goes to school from 9-13 and has a meeting after that. For me it's a day full of school stuff, hobbies and meetings. My local friends didn't believe when I told them about my daily life. As I said, they do things when it's good for them. It's so hakuna matata, but at the same time so irritating. But I think that this is one of the reasons, why Africa is in trouble.
Many times we laughed, when some local said that he would come in 20 minutes, and we had to wait him at lest 40 minutes. Finnish and african time are different, even the clock is different in swahili! The locals live in the moment, day after a day and they don't really panic about things that are about to happen tomorrow, next week or after a year. But of course they take care of their responsibilities, but nobody didn't even use a calendar! Basic busy day for african guy is that he goes to school from 9-13 and has a meeting after that. For me it's a day full of school stuff, hobbies and meetings. My local friends didn't believe when I told them about my daily life. As I said, they do things when it's good for them. It's so hakuna matata, but at the same time so irritating. But I think that this is one of the reasons, why Africa is in trouble.
Another surrounding idea is the idea about being slow (pole pole). At the police station the secretary was reading a paper, when there was long line of people waiting. A walk from bus station to home (200m) can easily last more than 20 minutes and waiting for food in a restaurant can take 1,5 hours. In Africa I learned, how it's important just to stop and have a look around you. You might notice things, that you have never witnessed before.
Appreciation of nature and animals
In Africa we saw who nature and animals aren't appreciated. Dogs are intentionally ran over, trash is being thrown to the nearest river, every piece of land is owned by somebody and you have to pay to visit that area. In Zanzibar we went to dive and we we're expecting to see something beautiful. Bet we saw a dead reef. Nature is strong and beautiful, full of good energy and power, and we should take care of it. But human race only thinks about their own stuff.
But I have to give credit to masais, who live in the wilderness in harmony with the nature. Goats are valued and they are slaughtered fast and clean. Every medicine is made from the leaves, houses are build with materials from nature. Many times I talked with my masai friends about eating met. They were wondering, why didn't I want to eat meat. But I have to say, if I was a masai, the situation might be other.
Freedom
This is a large thing to explain. It includes the freedom to come and go as you wish, but also a freedom to be who you are. When it was dark, we weren't allowed to walk outside. It didn't feel right to be afraid, while running to home in the evening just before the sun was going down.
Freedom to be who you want to be and being able to show your emotions isn't that easy. Twice in the jail I had a situation, when I stared crying. At first people came to me and told me to stop crying and just feel hakuna matata. I just wanted that somebody would comfort me and not to do a forced laugh. I couldn't keep a fake smile on my face after witnessing things, that are too harsh to cope. But I know, that after showing my feelings other people understood, that this is not okay for me. It's great, that in Finland we have a right to show our feelings and we are encouraged to do so.
I'll let Anna tell you more about freedom, she has a different point of view.
Sense of community
Hallelujah, can I even talk enough about this? Believe it or not, you can understand this part of the culture after being part of a community. You say hi to everybody, you can have a small talk with anybody. A lost white person in the middle of Stonetown gets help immediately. My dear bike broke many times, but every time there was somebody to fix it. In karaoke even the worst singer got a round of applauds.
Appreciation of nature and animals
In Africa we saw who nature and animals aren't appreciated. Dogs are intentionally ran over, trash is being thrown to the nearest river, every piece of land is owned by somebody and you have to pay to visit that area. In Zanzibar we went to dive and we we're expecting to see something beautiful. Bet we saw a dead reef. Nature is strong and beautiful, full of good energy and power, and we should take care of it. But human race only thinks about their own stuff.
But I have to give credit to masais, who live in the wilderness in harmony with the nature. Goats are valued and they are slaughtered fast and clean. Every medicine is made from the leaves, houses are build with materials from nature. Many times I talked with my masai friends about eating met. They were wondering, why didn't I want to eat meat. But I have to say, if I was a masai, the situation might be other.
Freedom
This is a large thing to explain. It includes the freedom to come and go as you wish, but also a freedom to be who you are. When it was dark, we weren't allowed to walk outside. It didn't feel right to be afraid, while running to home in the evening just before the sun was going down.
Freedom to be who you want to be and being able to show your emotions isn't that easy. Twice in the jail I had a situation, when I stared crying. At first people came to me and told me to stop crying and just feel hakuna matata. I just wanted that somebody would comfort me and not to do a forced laugh. I couldn't keep a fake smile on my face after witnessing things, that are too harsh to cope. But I know, that after showing my feelings other people understood, that this is not okay for me. It's great, that in Finland we have a right to show our feelings and we are encouraged to do so.
I'll let Anna tell you more about freedom, she has a different point of view.
Sense of community
Hallelujah, can I even talk enough about this? Believe it or not, you can understand this part of the culture after being part of a community. You say hi to everybody, you can have a small talk with anybody. A lost white person in the middle of Stonetown gets help immediately. My dear bike broke many times, but every time there was somebody to fix it. In karaoke even the worst singer got a round of applauds.
In Tz they share everything. Everything! If I saw a friend of mine sitting in a café and went to say hi, he insisted to share his coffee with me. And if I said no, it was rude. In Tz people think, that the one who has something today, automatically shares it. There might be a day, when he is missing something, but he trusts other people to share.
Also, it was weird how everybody greeted each other. If I sat in a table with my friends and somebody I knew joined us, he introduced himself to everybody and said hi. Everybody knew each other, and if they didn't, they wanted to. Why aren't we like this? On the last day I decided to do something for the community also. I bought as much bread as I could carry by bike and gave the loafs to those, who needed them. I'll never forget the many thank you's of a mother, blessing from an legless man or a blind man's hand shake. Giving is so much funnier than receiving.
Also, it was weird how everybody greeted each other. If I sat in a table with my friends and somebody I knew joined us, he introduced himself to everybody and said hi. Everybody knew each other, and if they didn't, they wanted to. Why aren't we like this? On the last day I decided to do something for the community also. I bought as much bread as I could carry by bike and gave the loafs to those, who needed them. I'll never forget the many thank you's of a mother, blessing from an legless man or a blind man's hand shake. Giving is so much funnier than receiving.
Respect is also an important aspect of the culture. I remember how I was frightened to go and work with young kids. Many wondered, if I can cope with those young criminals, who might be violent and cruel. Now I can say that I would be more afraid to go and work with Finnish youngsters (who btw beat a youth worker few months ago). The kids treated me so well and I didn't have to raise my voice to make them listen to me. Older people were treated with respect. the older you are, the wiser you are.
We also have computers and phones, and if we don't, we can go to a library and use the computers there for free. There are many different magazines and we can watch news when we want. Everybody has a possibility to get information. In Tz everybody doesn't have a possibility for it. Those who can't afford newspapers or computers, are left out and they are easy to manipulate. Corruption is a huge problem in Tz. The countries index is 33 (111 out of 177 countries). Finland's index number is 89 (3/177). We have a right to say what we want and a possibility to get realistic information from many different medias.
Happiness - from material?
In Tz people didn't have fancy homes, expensive clothes, not even food for everybody. But they had each other. The people around you makes you happy, not the material that you buy trying to impress your friends. Only 10% of your happiness comes from material. Small things, nice surprises... those are the things that make you happy. If you can't be happy with the material that you own, do you think that getting more of it will change the situation? In Tz people are more humble and they are more grateful about small things. In Finland many of us just gather material around us and close their eyes, not seeing those things that really gives them joy. All that you need is enough.
In Tz people didn't have fancy homes, expensive clothes, not even food for everybody. But they had each other. The people around you makes you happy, not the material that you buy trying to impress your friends. Only 10% of your happiness comes from material. Small things, nice surprises... those are the things that make you happy. If you can't be happy with the material that you own, do you think that getting more of it will change the situation? In Tz people are more humble and they are more grateful about small things. In Finland many of us just gather material around us and close their eyes, not seeing those things that really gives them joy. All that you need is enough.
Possibilities
In Finland everybody can educate themselves as much as they want. We can choose our partner, have as many kids as we want, buy a house that we want. In Tz only the children from the rich families can have a good education, spouse isn't always the one whom you love the most, kids might not be a happy blessing and a whole family might live in a tiny house. In Finland our backgrounds don't determine who we are and what can we do. In Tz the situation is different.
In Finland everybody can educate themselves as much as they want. We can choose our partner, have as many kids as we want, buy a house that we want. In Tz only the children from the rich families can have a good education, spouse isn't always the one whom you love the most, kids might not be a happy blessing and a whole family might live in a tiny house. In Finland our backgrounds don't determine who we are and what can we do. In Tz the situation is different.
We also have computers and phones, and if we don't, we can go to a library and use the computers there for free. There are many different magazines and we can watch news when we want. Everybody has a possibility to get information. In Tz everybody doesn't have a possibility for it. Those who can't afford newspapers or computers, are left out and they are easy to manipulate. Corruption is a huge problem in Tz. The countries index is 33 (111 out of 177 countries). Finland's index number is 89 (3/177). We have a right to say what we want and a possibility to get realistic information from many different medias.
Finnish life style
You can see near, when you are far way. During the three months we really started to miss many daily things. Reading the mail, making sandwiches for Niko, cooking and even cleaning. The Finnish dishes are best in the world! I ordered that when I come back, I want to eat salmon, potatoes and onion sauce. And candy for dessert. The smell of forest, cat's purr, own bed, dear friends, the annoying wind while cycling, first leaves at spring, big puddles.
_________________________________________________________________________________
Africa taught me much and changed me as a person. Good and bad things taught me a new way of seeing things. Retuning bad to Finland was quite difficult, but I'm happy that I had my family and friends (from here and there) to support me. I miss the most the sense of community. It affects everything! Also the serious faces, dark clothes and shy Finns surprised me. I miss Africa a lot, but it's good to be home. Our teacher once said that "when the africa-bug bites, it bites hard". So true.
Minni says thanks and good bye, at least for now...
You can see near, when you are far way. During the three months we really started to miss many daily things. Reading the mail, making sandwiches for Niko, cooking and even cleaning. The Finnish dishes are best in the world! I ordered that when I come back, I want to eat salmon, potatoes and onion sauce. And candy for dessert. The smell of forest, cat's purr, own bed, dear friends, the annoying wind while cycling, first leaves at spring, big puddles.
_________________________________________________________________________________
Africa taught me much and changed me as a person. Good and bad things taught me a new way of seeing things. Retuning bad to Finland was quite difficult, but I'm happy that I had my family and friends (from here and there) to support me. I miss the most the sense of community. It affects everything! Also the serious faces, dark clothes and shy Finns surprised me. I miss Africa a lot, but it's good to be home. Our teacher once said that "when the africa-bug bites, it bites hard". So true.
Minni says thanks and good bye, at least for now...
